Eteenpäin on mentävä

Kiitoksia kaikille äänestäjilleni ja tukijoilleni aktiivisesta vaalityöstä. Vaalikampanjani kesti vain 7 viikkoa siitä alkaen kun suostuin ehdokkaaksi useiden äänestäjien pyynnöstä. Pohdiskelin ehdokkuutta kun vaaliennusteiden puoliammattilaisena tiesin, että yli 65 vuotiaista vain 4-5% äänestää yli 65 vuotiasta ehdokasta.

Kampanjan aikana kirjoitin omilla blogipalstoillani 49 kirjoitusta, jotka ovat edelleen luettavissa niissä. Lisäksi kirjoitin useita kirjoituksia HS:n blogeihin ja keskustelupalstoille sekä MTV:n Setä Arkadia blogiin (joista osa on täällä luettavissa). Muita kirjoituksia oli lukuisia omalla nimellä ja muutama nimimerkilläkin. Minua on nyt pyydetty jatkamaan bloggaajana jopa kolumnistina (tuskin kukaan pyytää ja vielä en itse tarjoudu).

Valtuustopaikan saavuttamien näytti mahdottomalta, mutta päätin osallistua vaalikampanjaan Espoon sosialidemokraattien joukkueessa. Kokemus oli hyvin myönteinen ja kirjoitinkin viimeisellä viikolla "kävi miten kävi vaali-iltana niin kannatti osallistua." Tuolloin jo aavistin tappion tulevan, mutta ei niin suurta kuin sitten tuli.

HS:n Unto Hämäläinen nimesi kampanjan alussa kaikki kuntavaaliehdokkaat kunniakansalaisiksi sillä perusteella miten uhrautuvaa työtä ehdokkaat tekevät kuntalaisten hyväksi. Kommentoin tuolloin nimitystä vähän suurelliseksi, mutta nyt arvostan sitä vaikka valtuustopaikkaa en saavuttanutkaan.

Kirjoitin 29.10. muille kanssaehdokkailleni rohkaisuksi viestin "Eteenpäin on mentävä"Alla viestini loppuosa. Viittaan siinä Espoon Ruusu nettilehteen 3/2008, jonka päätoimttajana olin vaalikampanjan aikana. Lehti on luettavissa myös osoitteessa espoondemarit.fi ja sieltä valinta Espoon Ruusu. Lehden pääkirjoituksessa ja eräissä muissakin kirjoituksissa on aineksia vaalien jälkeiseen toimintaan.

Kuulemisiin ja näkemisiin Jarkko Rahkonen

Ote kirjeestä ehdokastovereille:

Oma tulosta tärkeämpää on olla huolestunut siitä kuinka nyt käy
espoolaisten, kun sosialidemokraattien voima valtuustossa ja lautakunnissa suuresti heikkenee. Toivon, että nyt me kaikki ehdokkaat ja muut aktiivit lähdemme aikaisempaa määrätietoisemmin ja solidaarisesti toteuttamaan aitoa sosialidemokratiaa Espoossa.

Toivon, että selviydymme pian suuresta pettymyksestä ja jatkamme entistä ponnekkaamin toimintaamme kunnallispolitiikassa. Olemme nyt saaneet ankaran opetuksen, hyödyntäkäämme sitä tavoitteidemme saavuttamiseen.
Oma viestini on Espoon Ruusun 3/2008 kirjoituksissani. Kirjoitan siinä mm. miten nyt on tehtävä Espoon talousarviota vuodeksi 2009.
Näytetään, että sosialidemokraateissa on espoolaisten turva edelleen.

Työterveisin Jarkko Rahkonen

Ylen vaalikeskustelussa Vanhanen ja Katainen harhauttivat

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

Vaalikampanjan loppukiri on käynnissä. MTV:n ja Ylen vaalikeskusteluilla on oma vaikutuksensa horjuviin äänestäjiin. MTV:n keskustelu karkoitti äänestäjiä, Ylen keskustelussa äänestäjiä harhautettiin kuntien valtiontukiasiassa. Ohjelmarakenteen vuoksi Urpilaiselle ei annettu riittävästi aikaa väärien lukujen korjaamiseen. Lue myös talousblogiani, jossa kirjoitan maailmantalouden vaikutuksista mm. kuntatalouteen. Tässä mietteitäni Ylen vaalikeskustelusta.

Ylen vaalikeskutelussa Vanhanen ja Katainen pääsivät harhauttamaan

Ylen vaalikeskustelu torstaina 23.10. oli äänestäjän kannalta selvästi parempi kuin edellisen illan MTV:n vaalikeskustelu. Ylen keskustelussa ei huudettu ja puhuttu päälle, vaikka siinäkin puheenvuoroja otettiin ilman myöntämistä. Tämän johdosta Cronberg ja Wallin eivät montaakaan minuuttia puhuneet.

Asiasiällöltään Ylen ohjelma antoi tietoa äänestäjille. Keskustelussa nousi esiin kuntien talous. Minua häiritsi ja vaivasi se, että Vanhanen ja Katainen saivat moneen kertaan esittää virheellisen väitteen valtion muka ”historiallisesta” tuesta kunnille. Kuntaliiton luvut ovat aivan toisenlaiset, jopa niin, että Vanhasen ja Kataisen puheenvuorot asiasta olivat muunnettua totuutta.

Valtion rahansiirrot kunnille on aivan eri asia kuin valtion tuki kunnille. Vielä on kolmas käsite, valtion tuen lisääminen kunnille. Valtion tukeen tulevat inflaatiokorotukset eivät paranna kuntien palveluja. Aiemmilta vuosilta peräisin olevien tulojen maksaminen vuonna 2009 ovat rahansiirtoja joita ei pitäisi mitenkään esittää vuoden 2009 tukena. Tarkemmin asia on esitetty kuntaliiton internet-sivuilla ja toisaalta valtiovarainministeriön sivuilla, joista molemmista kriittisesti tarkastelemalla löytyy totuus.

Valtion tuki kunnille ei lisäänny lainkaan vuonna 2009, vaan hieman pienenee. Se on hirvittävä ero ”historialliseen” valtion tuen määrään, jota Vanhanen ja Katainen saivat moneen kertaan toistaa.

Kun tunnen asian, minulla oli erittäin vaikeaa kestää puppua ja huusin kotona (vain vaimo oli kuulemassa): "korjatkaa jo te muut nuo valheet, tehkää jotain näkyvää". Mutta voi, voi. Valheet jäivät elämään. Keskustan ja kokoomuksen kokonaisäänimäärä on siten osittain vääryydellä, valheella ansaittu.

Kuntien taloutta koskeva osuus Ylen ohjelmassa oli ajassa ehkä 15% ohjelman ajasta, joten paljon muitakin asioita käsiteltiin. Tämä osuus ohjelmasta oli ihan tyydyttävää.

Aina kysytään, kuka keskustelussa oli paras. Minusta median jälkipeli on usein vielä puolueellisempaa kuin itse ohjelma. Omaa suosikkia kehutaan ja muita alennetaan. Kuitenkin katselijat ovat erilaisia ja heillä ovat tosiasiassa eri keskustelijat voittajia kuin viisaalla median kommentoijalla. Tämän perusteella sanon katsojana (en talousasiantuntijana, enkä minään asiantuntijana): Urpilainen oli paras, Räsänen toinen, vasemmistoliiton Korhonen kolmas, sitten Katainen ja Vanhanen. Soini oli kuudentena ja viimeisinä olivat Cronberg ja Wallin.

MTV:n ja Ylen keskustelun perusteella on toimittajat arvosteltava puoleellisiksi tai ammattitaidottomiksi Soinin käsittelyssä. Miksi toimittajat antavat tämän ottaa pyytämättä puheenvuoroja ja päästävät hänet heittäämään tyhjiä huulia, jotka eivät liity aiheeseen eivätkä tuo mitään tietoa asiasta.

Tämän päivän tietoyhteiskunnassa vaalikeskutelut tulee jatkossa rakentaa täysin uudelleen. Punaisena lankana pitää olla äänestäjän palveleminen puolueen ja ehdokkaan valinnassa.

Sunnutaina esitän vaaliennusteeni ja kommentteja vaalikampanjasta.

Tunelmiani olen jo esittänyt aiemmassa blogikirjoituksessa.

Jarkko Rahkonen

Kuka oli paras?

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.


Helsingin Sanomien perässähiihtäjän blogi kysyy, kuka oli paras MTV:n vaalikeskustelussa 23.10.

Vastaan Urpilainen, mutta kiistelyn ja päällehuutelun yleisarvosana on 5 (4-10).

Tässä kommenttini (23.10.2008)

Unto Hämäläisen anlyysi MTV:n vaalikeskustelusta 23.10. on hyvä asiantuntijatasolla.Mutta tavallinen äänestäjä näki ja kuuli ohjelman vain poliitikkojen kiistelynä ja ajoittain kiihtyneenä päällepuhumisen sekamelskana. Vähän polittiikkaa seuranut äänestäjä seuraa polittisia keskusteluja entistä vähemmän. Keskustelin äänestäjien kanssa ohjelmasta päivällä Leppävaarassa ja iltapäivällä Kauklahdessa.

Olemme oppineet tuntemaan kokoomuksen juonikkaat operaatiot: "vastakkain asettelun aika on ohi"; haravatalkoot nuoret kokoomusurhot mirrit kaulassa ja harava kädessä 10 minuuttia hesan puistossa; korvat jotka kuuntelevat, mutta eivät kuule; työväen presidentti; yms.

Tätä taustaa vasten tuntuu harkitulta ja Kataiselle edulliselta sekava, metelöivä politiikkojen kiistely, jonka pitääkin karkoittaa kansa pois television ääreltä ja äänestyskopeista. Kokoomuslaisiin moisella keskustelulla ei ole vastaavaa passivoivaa vaikutusta.

Vastaan kysymykseen: Paras väittelyssä oli Urpilainen, toiseksi Räsänen, kolmanneksi Katainen, Korhonen, Vanhanen, Soini, Wallin ja sitten Cronberg. Huutelun yleisarvosana on 5 asteikolla 4-10.

Tuore Espoon Ruusu ilmestynyt nettiin

Nettiin on tullut uunituore verkkolehti Espoon Ruusu 3/2008, jonka päätoimittaja olen. Lehdessä on ajankohtaista asiaa kuntateemoista ja myös yleispolitiikkaa. Lehteen pääsee tästä. Kannattaa käydä lukemassa.

Vaalikentällä innostava ilmapiiri

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

Helsingin Sanomien perässähiihtäjän blogissa keskustellaan vaalifiiliksistä. Tässä minun tunnelmani (21.10.2008):

Perässähiihtäjän tavoite 30 merkintää saavutettu. Kiitokset!
Tämän palstan lukijat ja kirjoittajat pitävät arvossa foorumia, jossa keskustellaan omilla nimillä aidosti. Uskon, että kaikki toivovat jatkoa.

Kysyt, mitkä ovat fiilikset vaalikentällä.

Olen ollut hyvin kiireinen ja toiminut aiemmin asiantuntijatehtävissä, johon ei ole sopinut ehdokkuus vaaleissa (ehdokkaana olen ensikertalainen). Olen kuitenkin jonkinverran osallistunut avustajana vaalikampanjoihin useita vuosikymmeniä.

Vastaan, että fiilikset ovat nyt erittäin iloiset ja ilmapiiri innostava. Minusta vaalikentillä on tapahtunut myönteistä kehitystä siinä, että ehdokkaita esitellään muita arvostaen. Ehdokkaat itsekin esiinytyvät omassa asiassaan muita moittimatta. Aiemmin on ollut ikäviäkin ilmiöitä. En tarkoita kovasanaista ehdokkaan arvostelua, vaan suorastaan räyhäämistä ja uhkaavaa käyttäytymistä.

Mutta nyt näissä vaaleissa toimitaan aktiivisesti, väki on liikkeellä tietoa hankkimassa ja todella ollaan iloisella mielellä.

Itse olin eilen 20.10. klo 14 Soukan suuressa eläkkeensaajien vaalitaphtumassa. Väkeä oli sali täynnä, lähes 200. Ehdokkaita oli pyydetty esittäytymään yhteensä neljä ja tilaisuus kesti kaksi tuntia. Keskusteltiin ja juotiin kahvia, kiva tunnelma.

Sanoin mm. “Olen vähän alle 70v, vielä vireä ja reipas. Silti joku sanoo, että liian vanha ukko valtuustoon. Emme hyväksy ikärasismia. Siksi eläkkeensaajien pitäisi äänestää eläkeikäisiä. Väestöosuuteensa nähden valtuustoissa ovat aliedustettuja nuoret ja eläkeikäiset.”

Kiirehdin Kauklahteen, jossa oli sosialidemokraattien perinteellinen ehdokkaiden esittäytymien äänestäjille. Keskusteltiin, jaettiin esitteitä, nautittiin demarisoppaa (herneistä) ja ehdokkaat jakoivat demariruusuja.

Myöhästyin alusta puoli tuntia Soukasta ajettuani. Onneksi minullakin oli ruusuja jaettavaksi. Rakas vaimoni Marja oli kiinnittänyt ruusuihin nimeni ja ehdokasnumeroni. Pääsin mukaan fiilikseen täysin rinnoin ja minulla riitti ruusuja kun muilta jo loppui.

Kauklahti on suuren modernin Espoon sivukylä, joita on monia samanlaisia Uudellamaalla. Kyläyhteisömme on tosin muuttumassa suureksi kaupunginosaksi. Toivomme, että kylämäinen ilmapiiri voisi säilyä.

Olen Kaukalahti seuran puheenjohtaja ja haluan vaikuttaa alueemme kehittymiseen asukkaiden toivomusten mukaan. Haluamme, että Kauklahti kehittyy väestön kasvaessakin vihreä moderni puutarhakaupunki. Tästä olemme puhuneet Kauklahdessa vuosikausia.

Nurmijärveläinen valtuutettu Matti Vanhanen ei mielestämme onnistunut oikeassa muodossa esittelemään meidän visiotamme. Puutarhakaupunki sai aiheetta lunta tupiin. Meidän visiossa haluamme, että palvelut ja työpaikat ovat lähellä, mutta välttämättä tulee olla kisko-, bussi- ja autoyhteydet eri puolille.

Vaaleissa ratkaistaan, saadaanko Espoo kammettua aktiivisen maapolitiikan toteuttajaksi. Saammeko asumisen hintaa alemmas, riittävästi vuokra-asuntoja ja eri puolille Espoota tontteja omatoimisille rakentajille. Tästä olimme täällä kaikki äänestäjät ja ehdokkaat demarisoppaa syödessä samaa mieltä. Tuli oikein hyvä mieli ehdokkaalle. Kannatti olla ehdokkaana kävi miten tahansa ilalla 26.10.

**

Kuvassa tyyni Saunalahti.

Onko SDP keskustapuolue

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

Lue myös, onko SDP keskustapuolue.

"http://jarkkorahkosenblogi.blogspot.com

Vaalikoneita pitää osata käyttää apuna

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

Helsingin Sanomien kuntablogissa keskustellaan vaalikoneista ja niiden eduista ja vaaroista. Kirjoituksessa toivon, että pitäisi saada tietää miten vaaliehdokkaat aikovat lupauksensa toteuttaa tai rahoittaa. Esimerkkinä Timo Soini - katteettomien lupausten mies, mutta median kehuma.

Tässä kommenttini (19.10.2008):

Mielenkiintoista on seurata mitä ja miten toimittajat kommentoivat tai mainostavat vain joidenkin ehdokkaiden vastauksia ja perusteluja vaalikoneisiin.

Vaalikoneiden kysymykset ja erityisesti tarjotut vastausvaihtoehdot ovat usein huonosti harkittuja ja muotuoiltuja. Tämän vuoksi mahdollisuus esittää perusteluja on tärkeä väylä selventää omaa kantaa, kun vastaus valittuun vaihtoehtoon johtaisi vikaan.

Esimekki 1:
Täällä Päivi Punkka johdattelee, että Espoon kaupunginteatteriin tarvittava 6 milj euroa kaupungin rahaa vuodessa on paljon. Toivon, että hän lukisi teatterin Ablogia, jossa perustellen esitän, että 3 miljoonaa euroa vuodessa riittää tietyin tarkennuksin. Myös siellä on vertailutietoja mm. Ouluun, jossa on asukkaita noin puolet Espoosta ja silti kulttuuriharrastusta niin paljon, että teatterin vuotuisesta 6 miljoonasta ei nosteta kiistaa. Eivät lehdetkään yritä nostaa kiistaa.

Toinen esimerkki ruuhkamaksuista:
Minusta olisi tullut äänestäjille selvittää Tukholman nyt lakisääteistä ruuhkamaksua, joka on suuruudeltaan kohtuullinen ja myös autoilijoita tyydyttävä nyt. Ennen käytännön kokemuksia vastustajia oli Tukholmassakin paljon, mutta nyt kun hyvät seuraukset ovat näkyvissä, vastustajia on vähän. Tästä lisää vastaukseni perusteluissa.

Vaalikoneet voisivat olla nykyistä parempi apu äänestäjille ehdokkaiden kantojen esittelemiseksi. Uskon että ne paranevatkin ajan myötä. Tätä tukee se, että nyt vaalikonekysymykset ovat kehittyneet viime kerrasta.

Lopuksi myönteistä on, että media ja Helsingin Sanomat myös opastaa käyttämään vaalikoneita valinnan tukena, jotta tuloslistaa ei pidetä ainoana totuutena.
Erityisesti äänestäjien pitäisi saada tietää, miten vaaliehdokas aikoo lupauksensa toteuttaa ja rahoittaa. Tunteeko ehdokas edes, miten talousarviossa päädytään eritarkoituksiin osoitettaviin summiin ja miten talousarvion kaikki menot katetaan tuloilla.

Varsinkin Timo Soini ja hänen joukkonsa antaa katteettomia lupauksia eikä edes media kysy perään.

Espoo voi alentaa asuntojen hintoja maapolitiikalla

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

HS kuntablogissa toimittaja Riku Jokinen kyselee miksi tontteja ei rakenneta. Vastaan: Espoossa kokoomus ei uskalla tai halua käyttää lain tarjoamia mahdollisuuksia vaikuttaa asuntojen hintoja korottavan tontin hintaosuuden suuruuteen.

Tässä kirjoitukseni (17.10.2008):

Riku Jokinen, nyt olet osunut pääkaupunkiseudun asuntopolitiikan ydinongelmaan. Vaalien alla ja vaalien jälkeen tästä pitää tehdä keskeinen julkisen keskustelun aihe. Mediaa tässä tarvitaan, sillä Espoon avainasemassa olevalta kokoomukselta ei riitä rohkeutta asiaa käsittelemään. Aktiivisen maapolitiikan keinoja ei haluta käyttää, toisin kuin useissa muissa Suomen kaupungeissa.

Ongelma-alueet:
1. Kaavoitettuja tontteja ei haluta rakentaa, kun omistajat haluavat seurata markkinahintojen nousua. Verottaja korottaa viiveellä verotusarvoja. Espoo ei halua nostaa edes jälkeenjääneiden verotusarvon mukaisten rakentamattomien tonttien veroprosentteja. Mikäli tonttiin ei kohdistu suuria lainakorkojakaan, on taloudellisesti hyvin kannattavaa odottaa arvonnousua ennenkuin vetää sisään voitot.

Kaupunki voisi myös antaa rakentamiskehoituksia ja käyttää vielä tehokkaampiakin keinoja saadaakseen kaavoitetun tontin käyttöön. Espoossa näitä keinoja ei käytetä.

2. Espoolla (kuten kaikilla kunnilla) on lain mukaan kaavoitusoikeus, joka ohjaa rakennusoikeuksia rakentamattomalle maalle tai nostaa ennen kaavoitettujen tonttien rakennusoikeuksia.

Maanomistajalla ei ole mitään subjektiivista oikeutta saada rakennusoikeutta maalleen. Maanomistajien yhdenmukainen kohtelu kyllä velvoittaa antamaan rakennusoikeutta kaikille asemakaavan maanomistajille samoin perustein.

3 Viisaasti toimivat kunnat ostavat maatalousmaata ja muuta ns. raakamaata ja vasta sitten kaavoittavat niille rakennusoikeutta. Näissä kunnissa kaupunki (kunta) saa maakauppoja syntymään helpommin ja alempaan hintaan kuin Espoon tapainen kaupunki, joka kaavoittaa muiden omistamille maille.

Espoo saattaa ostaa näiltä tontin omistajilta itse kaavoittamiaan rakennusoikeuksia yksittäisten rakennushankkeiden muodossa. Kaikki Espoon päättäjät eivät edes tätä ymmärrä ja jotkut ymmrtävät, mutta pitävät aiheellisena että kaupunkia näin rahastetaan. Seurauksena on, että Espoon valmiissa asuinnoissa on tontinhintaa huomattavasti enemmän kuin viisasta maapolitiikkaa harjoittavassa kaupungissa.

Olen vertallut Espoon hintoja Turkuun. Espoossa tontin hintaosuus asuinneliötä kohden on kaksi kertaa enemmän kuin Turussa.

4.Talousteorian kannalta virheellinen käsitys on, että markkinakilpailu johtaa edullisiin tontin hintoihin. Kilpailusäännöt toimivat silloin, kun hyödykkeen tarjoajia on useita, hyödykkeitä on hyvin suuri määrä ja vielä markkinaosapuolilla on tieto hyödykkeiden ominaisuuksista ja hinnoista. Maa on kuitenkin rajallinen hyödyke, jonka arvoa tosin voi nostaa markkinoiden ulkopuolinen voima eli kunnan kaavoitusoikeus. Mutta rakennusoikeuskin on rajallinen tekijä, jota rajoittaa monet kaavoitusperiaatteet.

5. Talousoppien ja Suomen lakien mukaista on käyttää rakennusoikeutta aktiivisesti tontin hintojen säätelyyn. Näin menetellen Turussa on samalla lailla rakennettujen talojen asuntojen arvo yleensä kolmannes Espoon vastaavan asunnon arvosta.

6. Aihe on minulle tuttu, kun nuorena opiskelijana sain taloustieteen professoriltani tehtäväksi tehdä kirjallinen opinäyte “maan ansiottomasta arvonnoususta ja sen verottamisesta”. Havaitsin, että teoriat aiheesta olivat jo 1800/1900 lukujen vaihteesta. Ansioton arvonousu johtui silloin, kuten nytkin siitä, että kaupungit kokoavat alueelleen ihmisiä ja taloudellista toimintaa, joille kaupunki rakentaa tiet, kunnallistekniikan ym. Kaupunkimaan arvo nousee ilman maan omistajan omia toimia. Siitä käsite ansioton arvonnousu.

Talousteorian mukaan on oikein, että kaupunki voi verottaa synnyttämästään arvonoususta sen ansiottomia saajia. Tähän ei tarvitse mennä, jos kaupunki myy omistamansa tontin vasta kavoitettuaan sille rakennusoikeutta.

Muuten Teknillisessä Korkeakoulussa Espoon Otaniemessa nämä opit ovat tiedossa ja käytössä ainakin tulevilla maanmittareilla. Espoon päättäjien kannattaisi tehdä opintomatka Otaniemeen.

Espooseen tarvitaan lähidemokratiaa

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

Helsingin Sanomien kuntablogissa on taas käynnistetty Suur-Helsinkikeskustelu. Vastaan siihen, että kaupunkien välisten rajojen poisto ei synnytä mitään uutta myönteistä, vaan dinosauruksen. Tärkein tehtävä olisi toteuttaa toimiva lähidemokratia.

Tässä kommenttini (16.10.2008):

Riku Jokinen kysyy miksi Suur-Helsinkiä karsastetaan lisääntyvästi, vaikka ministerit ja helsinkiläiset ovat sen puolesta enenevästi puhuneet ja vaatineet.Riku esittää myös valaisevan luettelon ulostuloista.

Rikun luettelosta puuttuu mm. HS:n blogit ja keskustelupalstat. Täällä on monessa viestiketjussa käsitelty Suur-Helsingin kysymystä. Muistaakseni syyskuussa Perässähiihtäjä mainitsi jopa imperalistiset pyrkimykset. Täällä nämä esitykset on laulettu suohon. Täällä Suur-Helsinki ei montaakaan kannattajaa ole saanut.

Vastauksena Rikun kysmykseen viittaankin monen täällä esitettämiin perusteluihin. Itse olen täällä aiemmin todennut, että Helsingin hallinto ei nykyiselläänkään kohtele kaikkia kaupunginosia ja asuinalueita asukkaiden mielestä oikein. Olen todennut että jos nyky-Helsinki vielä onnistuu valtaamaan Espoon, Kauniasen ja Vantaan, niin syntyy dinosaurus, joka pakahtuu ihmisten pahoinvointiin ja lähiturvattomuuden lisääntymiseen. Siis kaupunkien välisten rajojen poistaminen on vain hallinnollinen toimi, joka ei mitään uutta myönteistä synnytä.

Vastapainoksi olen esittänyt, että tärkeintä olisi nyt toteuttaa toimiva lähidemokratia. Kauklahti-seuran puheenjohtana olen havainnut, että Espoossa alueneuvottelukunnat eivät toimi asukkaiden vaikutuskanavana.

Lautakunnissakin on viime vuosina poistettu alueelliset jaostot. Espoossa on ollut saman suuntaista kehitystä kuin Helsingissä: keskushallinto paisuu ja se keskittää yhä enemmän valtaa itselleen. Muualla hallinnossa alueiden paikallisia tarpeita ei ymmärretä. Alueilla ongelmat kasvavat, kun keskushallinto ei niitä tunne, ei selvitä aidosti eikä osaa ongelmia ratkaista.

Samaan aikaan Espoossa kaupunginvaltuuston vaikutusvaltaa on vähennetty ja se saa päättää strategisista suurista linjosta joiden yhteys käytännön toiminnan johtamiseen on epämääräinen. Valtuutetuilla ei ole aitoa mahdollisuutta ja kaikilla ei edes tarmoa vaikuttaa suoraan ja välittömästi paikallisten ongelmien ratkaisemiseen eikä ihmisten arkipäivän tarpeisiin vastaamiseen.

Esitän taas, kuten olen esittänyt jo aiemmin, että toimiva lähidemokratia pitää toteuttaa. Suur-Helsinkipuuhastelun sijasta tulee ryhtyä jämäkästi toteuttamaan lähidemokratiaa Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa ja Helsingissä.

Ensi vaiheessa Kauklahteen, Keski-Espooseen, Leppävaaraan, Espoonlahteen, Matinkylään ja Tapiolaan pitää perustaa omat valtuustot hoitamaan asukkaiden tarvitsemien lähipalveluiden tuottamista ja järjestämistä. Nämä valtuustot valittaisiin vaaleilla kuten nytkin.

Alueiden valtuustoilla olisi budjetti, jonka tulopuoli saataisiin Espoon budjetista. Budjetin menopuolella olisi varat eri lähipalveluidenn tuottamiseen. Espoon kaupunginvaltuusto päättäisi koko kaupunkia koskevista asioista. Näitä olisivat kaavoitus, asuntotuotanto, joukkoliikenne, energia, vesi- ,viemäri- ja jätehuolto yms.

Espoossa olisi siten kuusi aluevaltuustoa. Sama järjestely Vantaalle, johon tulisi 5-7 ja Helsinkiin 9-11 aluevaltuustoa ja Kauniaisissa yksi, nykyinen. Yhteensä aluevaltuustoja olisi 21-24 aluevaltuustoa.

Aluevaltustojen toimittua 2-3 vuotta ne koottaisiin Helsingin metropoliksi jolle alueen kaikki asukkaat yhdessä valitisisivat metropolivaltuuston, joka valitsee metropolihallituksen johtamaan käytännön toimintaa.

Lähidemokratian toimiessa hyvin myös Helsingin metropoli voi toimia tehokkaasti asukkaiden ja koko Suomen parhaaksi.

Kiitän HS-blogeja aidosta asukkaiden mielipiteiden esittämisfoorumina ja demokraattisena vaikutuskanavana. Tämän foorumin eräs voima on, että ihmiset kirjoittavat omilla nimillään ja vastaavat myös mielipiteistään.
Me voimme myös estää dinosauruksen syntymisen.

Budjetissa kohteet asetetaan tärkeysjärjestykseen

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

Helsingin Sanomien kuntavaalit2008 blogissa kysytään budjettikurin perään. Vastaan kysymykseen oman kokemukseni pohjalta, jota on kertynyt liikevaihdoltaan miljardiluokan yrityksen budjettipäällikön tehtävistä sekä liikenneministeriön ja valtiovarainministeriön johtoryhmistä.

Kommenttini on tässä:

Äänestäjä kiittää laadukkaista palveluista

Viisas äänestäjä tietää, että budjettitasapaino voidaan saavuttaa Espoossa, Vantaalla, Helsingissä ja yleensä tuhansilla eri tavoilla. Budjetin tekeminen on aina eri menokohteiden keskinäistä sovittelua ja samalla voidaan budjetin tasapaino toteuttaa monella vaihtoehtoisella tavalla.

Budjetista päättäjän pitäisi lisäksi tietää, että myös tulopuolella on useita vaihtoehtoja joilla saadaan kate menoille. Tuloverot voidaan arvioida myös alakanttiin, kuten Espoossa, jotta valtuuteut joutuvat sopeuttaman menot lopullisia tuloja alemmalle tasolle. Kiinteistöveron perusteista valtuusto voi itse päättää, samoinkuin palveluiden maksuista ja näissä on useita vaihtoehtoja päätettävissä.

Budjetista päättäjän pitäisi myös tietää, että investoinnit, jotka tehdään vuosiksi jopa vuosikymmeniksi palveluja tuottamaan, voidaan vuosikatteen ohella rahoittaa lainarahalla. Tällöin lainan lyhennys tulee investoinnista tulevaisuudessa hyötyvien veronmaksajien veroista maksettavaksi.

Huomaamme, että budjettikurin tulosta voidaan arvostella monessa yksityiskohdassa ja silti olla sitä mieltä, että menot pitää kattaa tuloilla tietyjen vuosien aikana.

Lopuksi voin sanoa miljardien suuruisia budjetteja sovitelleena budjettipäällikkönä, että tulokseen tyytyväisten joukko on sitä suurempi mitä ammattitaitoisempia budjetin tekijät ovat.

Opetuksen tulokseen vaikuttaa koko henkilöstö

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

Perässähiihtäjä kysyy blogissaan, onko opetusryhmän koolla merkitystä.
Opetusryhmien koko on eräs mittari opettajien ja opetuksen panosta määriteltäessä. Kirjoituksessani korostan, että em. mittari ei sovellu mittamaan opetuksen tulosta; tehoa. Opetuksen ja kasvatuksen kannalta tarvitaan eri tilanteissa niihin soveltuvaa opetusryhmän kokoa ja vaikuttavuusmittaria, jotta saavutettua opetuksen ja kasvatuksen (yhteisöllisyyden) tulosta voitaisiin mitata ja arvioida.

Tässä tekstini (14.10.2008):

Perässähiihtäjä otti esiin tärkeän kysymyksen kouluissa: opetusyhmien koon. Yritän pelkistää ongelman.

a) Ryhmäkokoa käytetään opetustyön voimavarojen mittarina koulu- tai kuntatasolla. Tähän ei pidä sekoittaa yksittäisen opetus- tai kasvatustilanteen vaatimaa edullisinta ryhmäkokoa.

b) Aivan toinen ryhmäkoko-käsite on, kun mitataan opetustyön tuloksellisuutta erilaisten ryhmien kohdalla. Erilaisuus voi olla oppilaiden erilaisuutta: eri ikäluokka tai aiempi koulutus (maahanmuuttaja). Erilaisuus voi olla oppiaine, opetusmetodi ja opettajan erityistaidot.

c) Koulun tehtävänä on sekä opetus että kasvatus, jolloin koulutuksen vaikuttavuutta (=haluttu tulos oppilaassa ja koko oppilasjoukossa) mitattaessa suhteessa panoksiin pitää tarkastella opettajien panoksien lisäksi muutakin. On katsottava myös kouluavustajien, koulutereydenhoidon, koulupsykologien, koulukuraattoreiden, kouluruokailun, kerhotoiminnan, liikunnan ja koulun perinteen “me norssilaiset” panoksia ja verrattava niitä oppilaan ja oppilasjoukon tiedollisessa ja yhteisöllisessä kasvussa tapahtuvaan kehitykseen mitattuna valitulla vaikuttavuusmittarilla.

Hyvä Unto, vastaukseni on, että opetusryhmän koolla on merkitystä, mutta ryhmäkokoa on tarkasteltava opetusaineen, opetustilanteen ja opetusmetodin, opetus- ja kasvatustehtävän, opettajien ja muun tukihenkilstön panoksena vaikuttavuudella mitattuna. Vaikuttavuus on yhtäkuin oppilaan ja koko oppilasjoukon tiedollisten ja kasvatuksellisten ennalta asetettujen tulosten saavuttamisen aste.

Hyvät lukijat, älkäämme sekoittako edelliseen opetus- ja kasvatuspanoksen mittarina käytettävää koulu- tai kuntakohtaista keskimääräinen opetusryhmäkoko -käsitettä jota on siis käytetty panoksen mittarina. Ei tulosten mittarina. Tämä opetusryhmäkoko -mittari voitaisiin korvata osuvammilla vaikuttavuusmittareilla ja siirtää koko keskustelu panoksista ja tuloksista opetuksesta ja kasvatuksesta ymmärtäville - pois meiltä kouluviisailta. Kouluviisas on jokainen koulua käynyt, joka "tietää" miten ennen yli 40 oppilaan luokassa jotkut kivasti oppivat, vaikka siellä myös nukuttiin ja haaveiltiin opettajan häiritsemättä.

**

Kuvassa musiikkileikkikoululaisia muutaman vuosikymmenen takaa.

Lukekaa myös talouspolitiikasta

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593

Käy lukemassa ajankohtaisia kommenttejani talouspolitiikasta. Klikkaa oikella sarakkeessa oleva toista blogiani.
Olen huolestunut porvarihallituksen hyssyttelystä. Nyt on vaadittava valtion vuoden2009 budjettiin lisää rahaa investointeihin ja kuntien tukeen.

Espoossa ei osata kilpailuttaa

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

HS:n kuntavaalit 2008 blogissa kysytään, onko kunnan palveluiden kilpailuttaminen politiikkaa. On pakko sanoa, että HS-blogissa paljastuu useiden kuntavaaliehdokkaiden kokemattomuus ja tietämättömyys asian käsittelyssä. Olen laskentapäällikkönä ja sitten talousjohtajana saanut kilpailuttaa miljoonasopimuksia - oikein - ja saanut siten säästöjä omaa henkilöstöä sorsimatta.

Tässä kommenttini (10.10.2008):

Kilpailuttamista kunnissa on monenlaista.
Ensinnäkin pitää tietää mitä halutaan ostaa eli pitää tietää määrä, laatu, saatavuus, jonotus-, puute- ja virhekorvaukset sekä hinnnat.

Toiseksi pitää tietää kilpailuttamisen kustannnukset(tarjouspyyntöjen valmistelu, postitus, tarjousten käsittely, vertailu ja valinta)sekä valvontakustannukset.

Kolmanneksi pitää osata vertailla kunnan oman palveluyksikön tarjousta ulkopuolisten tarjouksiin. Mikäli laatutekijät ja henkilöstön ammattitaito on painotettu oikein, ulkopuolisen on erittäin vaikea voittaa kilpailua.

Politiikkaa on siinä, että kunnissa ei anneta edes mahdollisuutta kunnan omalle palveluyksikölle tehdä samoilla ehdoilla tarjousta. Yleensä on vähennetty kunnan omaa henkilöstöä niin, että kunnan oman yksikön tarjouksen antaminen käytännössä estetään.

Miksi näin tehdään ja taktikoidaan palvelut yksityisille? Tähän on useita ideolgisia ja muita syitä:

a) Kokoomuslaisilla on usein asennevamma: yksityinen on aina parempaa kuin kunnan oma palvelu.
b) Voidaan haluta piilotukea yrittäjiä.
c) Pikkupäällikölle kunnassa on helpompaa ottaa yksityinen kuin kehittää omaa palvelua yhdessä henkilöstön kanssa. Tämän torjumiseksi kunnalla pitäisi olla valvontaa myös pikkupäällikköön.
d) Edullisuusvertailu tehdään taitamattomasti. Yksityisen osalta otetaan vertailuun vain tarjouksen piiriin tulevat kustannukset eikä oteta mukaan tarjouspyynnön ja valvonnan kustannuksia. Kunnan vastaavan palvelun osalta otetaan kaikki palvelun kustannukset lisättynä yksityisen tarjouspyynnön ja valvonnan kustannuksilla. Näin valitaan kalliimpi vaihtoehto ja tuhlataan kunnan rahoja.
e) Muita syitä on paljon, mutta edellä olevien pitäisi jo vakuuttaa näkemään kilpailuttamisen taloudelliset sudenkuopat.

Lopuksi

Espoossa kilpailuttamisessa on tehty erittäin suuria virheitä. Parhaillaan on S. nimellä alkavalle firmalle annettu kuukauden lisäaika parantaa ruokapalveluaan, sopimuksessa ei ole riittävää sanktiota. Paljon julkisuutta sai kehno sopimus vanhusten palvelutalon palveluiden uudelleen järjestelyissä, jossa Espoo joutui taitamattomasti tehdyn sopimuksen vuoksi maksamaan lisää ja vielä hoidettavat saivat kärsiä. Espoossa on useita muitakin vastaavia tapauksia, joista ei ole opittu, vaan halutaan jatkaa yksityistämistä vaikka edullisuusvertailuja ei ole edes tehty.
Tunnettua on, Espoossa on yksityistetty myös ilman kilpailuttamista.

Vastaan kysymykseen:
Kilpailuttaminen ei ole sinänsä politiikaa, mutta kokoomus tekee sillä politikkaa valitsemalla yksityisiltä huonompia ja kalliimpia palveluja kuin mitä Espoon oma henkilökunta voisi tuottaa. Vaaleissa äänestäjien pitäisi saada tästä lisää tietoa.

Martti Ahtisaarelle rauhan Nobel

Olen ehdolla Espoossa 593.


Ansaittu rauhan Nobel, kirjoitin HS:n keskustelupalstalla tänään. Olin Indonesiassa Maailmanpankin projektin johtajana ennen Achenin sovittelua. Maan tilanne tuli elävästi taas mieleen kuulutuani Ahtisaaren palkitsemisesta. Alempana on toinen kirjoitukseni aiheesta, jonka kirjoitin jo klo 11.57 eli muutama minuutti uutisesta.

Kirjoitukseni tässä (10.10.2008):

Martti Ahtisaari on todella ansainnut rauhan Nobelin pitkäaikaisella ja konkreettisia tuloksia osoittavalla rauhantyöllään. Olen iloinen myös siksi, että olen pitkään pyytänyt useita tekemään ehdotuksia Norjan Nobelkomitealle, että Ahtisaarelle myönnetään rauhan Nobel.

Ahtisaari oli jo tunnettu maailmantason diplomaatti ennenkuin sosialidemokraatit asettivat hänet presidenttiehdokkaakseen.

Voi sanoa, että Suomen Tasavallan Presidenttinä Martti Ahtisaari nousi valtiomiessarjan kärkeen huippudiplommaattiakin korkeammalle tasolle.

Entisenä valtion päämiehenä Ahtisaari on ollut kysytty hyvin vaativiin valtioiden välisten kiistojen sovitteluihin. Ratkaisevaa on ollut tietenkin se, että Ahtisaari on myös onnistunut vaikeissa tehtävissä. Tämä on taas johtanut yhä uusiin tehtäviin, jotka Ahtisaari on jälleen hoitanut menestyksellisesti.

Kosovo ja Indonesian Achen ovat Ahtisaaren viimeismmät suuret tehtävät.

Indonesiaa tunnen lähemmin kun oli siellä Maailmanpankin suuren projektin johtajana aiemmin, jolloin Achenin sissisota oli meneillään, mutta kaukana meistä. Indonesia oli tuolloin vasta avautumassa, joka jatkui suotuisasti Achenin merkittävän kansallisen sovinnon johdosta. Emme Suomessa oikein ymmärrä miten merkittävä sovinto oli yli 200 miljoonan asukkaan valtiolle.

Maailmalla kuulee toisinaan "Kaikkea ne suomalaiset osaavatkin". Ahtisaaren ansiosta Suomenkin imago kirkastuu. Stubbin asettama Ollilan brandiryhmä on hiekkalaatikkoleikkiä suomalaisten todellisiin maailman tekoihin verrattuna

Suuren riemun hetkellä otan tännekin kirjoitukseni MTV:n Setä Arkadian blogissa Martti Ahtisaaren rauhan Nobelista

Tekstini tässä (10.10.2008):

Anteeksi Setä Arkadia, että suuren riemun hetkellä poikkean teemasta.

Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon.
Onnittelut Maralle ja hänen työlleen sekä tukijoukoilleen!
Onnittelut myös Suomelle ja sosialidemokraattien asettamalle presidenttiehdokkaalle.

Onnittelut täällä vuoden alussa kirjoittaneelle nimimerkki “demarivetraanille”, joka pyysi kaikkia ehdottamaan Nobelia Ahtisaarelle

Metro Espooseen perustuu faktoihin ja sitkeään keskusteluun

Olen ehdokkaana Espoossa numerolla 593.

Helsingin Sanomien kuntavaalit2008 blogissa on käynnistetty keskustelu HS:n niin sanotusta erkkolaisuudesta. Blogissa jotkut väittävät, että Helsingin Sanomat olisi ollut salaliitossa metron puolesta. Vastaan tähän kritiikkiin yli 40 vuotta asiaa seuranneena ja keskusteluun osallistuneena.

Tässä kommenttini (9.10.2008):

Minusta metro-kirjoittelun arvostelu sopii kovin huonosti yleisteemaan erkkolaisesta salaliitosta. Kovin lyhyesti tätä on vaikea perustella. Metroasiassa sekoittuu eri liikennemuotojen
1. faktat: a(kapasiteetti, nopeus), b( joustavuus), c (taloudellisuus), d (ei)
2. poliittisiin intohimoihin a/sdp, b/vihreät,c/kok sekä
3. tunteenomaisiin käsityksiin a/ hyvä ja turvallinen, b/paha ja turvaton.

Näiden perusteluluokkien alaryhmiä voisi luetella enemmänkin, jolloin keskustelun analysointi vielä vaikeutuu. Luetellut luokat ovat osittain toisistaan riippumattomia yksilötasolla eli ne voidaan kombinoida niin, että saadaan mm
1a+2a+3a henkilö (siis minä ja nyky-hesalaiset),
1b+2b+3a (vihreä pikaratikka)
1a+2c+3a (nyky kok)
1d+2c+ 3b (kok-jarru 20 vuotta Espoossa)

Helsingin Sanomien toimittajista ja metrosta sanon, että mitä enemmän toimittaja on voinut perehtyä pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen matkustajien ja talouden kannalta edullisiin ratkaisuihin sekä metron, pikaratikan, bussin ja henkilöauton soveltuvuuteen ratkaista ongelmat, sitä nopeammin toimittajasta on tullut 1a+2x+3a metrohenkilö. Tässä 2x tarkoittaa, että toimittajalla on erilaisia poliittisia sympatioita, jotka eivät vaikuta journalistiseen metrokirjoitteluun.

Lopuksi on syytä selvittää omat faktaperusteet, joita olen ammatimaisena liikenneverkkojen suunnittelijana voinut hankkia.

1.1960- ja 1970- luvulla olin TVH:n (tie-ja vesirakennushallitus) johtava taloudellisten edullisuusvertailujen tekijä ja lopuksi myös atk-apupäällikkö (atk= nykyään it-ala). Tuolloin olin myös perustamassa liikennepoliittinen yhdistys Enemmistöä ja ajamassa nurin Wilbur Smith Helsingin keskustan peittävää moottoritieverkosuunnitelmaa. Sitten olin myös helsingin metro-aktiivi. Tämä oli innostavaa tehokkaan vaikuttamisen aikaa.
2. 1978/1985 olin rautatiehallituksen (ja samalla VR:n) laskentapäällikkö ja taloustoimiston päällikkö, tehtävänäni mm. rataverkon parantamissuunnitelmien valmistelu ja esittely myös liikenneministeriön ja valtiovarainministeriön johdolle. Kohtuullisesti saatiin rahaa paikallisliikenteeseen ja junanopeuksien nostamiseen. Kehitin uuden ja oikean tavan esittää VR:n tulos, joka siirsi menneisyyteen puheet junaliikenteen alijäämästä.
3. Seuraavista ammattivaiheista tarkemmin blogissani.

Espooseen muutettuani vaikutin länsimetron saamiseksi neljännesvuosisadan monella tasolla eri rooleissa. Tästä oli tullut minulle muita hyödyttävä harrastus ja koko perheeni yhteiskunnallinen tehtävä.

4. Tässä tarinassa Helsingin Sanomat, erkkolaisuus ja toimittajat ovat toisinaan olleet metrovaiheiden asiallisia esittelijöitä tai tunteenomaisia vastustajia. Selkeätä HS-linjaa ei ole ollut, vaan toimittajat ovat voineet journalistisesti käsitellä asiaa. Ymmärrän, että pikaratikkaihmiset tai kokoomuslaiset tunnevastustajat ovat olleet näkevinään jonkun johdetun metrolinajauksen Helsingin Sanomissa. Tätä mieltä en ole, sillä yhtä hyvin me metron kannattajat olemme tunteneet, että meitä on sorsittu kun länsimetron saamiseen meni noin 30 vuotta.

Timo Soinin vitsit ja kaiken vastustaminen äänestäjien vahingoksi

Olen ehdokkaana Espoossa numerolla 593.

HS kuntavaalit2008 blogissa herätetään keskustelua perussuomalaisten mahdollisesta valtuustopaikkojen lisäyksestä. Vastauksessani esitän, että Soini ei ole tehnyt päättyvällä valtuustokaudella aloitteita eikä saanut mitään muutakaan aikaan. Vastustusta on ollut moneen asiaan, äänekästäkin, mutta häviten.

Tässä kommenttini (9.10.2008):

Tosiaan Espoon kaupunginvaltuuston kolme takapenkkiläistä ovat usein kovaankin ääneen vastustaneet useita espoolaisille hyödyllisiä ja hyviä asoita. Vastustus ei kuitenkaan ole johtanut mihinkään; espoolaiset ovat saaneet tarvitsemansa (asiat) Timo Soinin vastustuksesta huolimatta.

Timo Soini ei ole päättyvällä valtuustokudella tehnyt yhtään aloitetta. Kukaan ei ole voinut sanoa yhtään asiaa, jonka Soini olisi saanut läpi Espoon valtuustossa. Lupauksia on kuitenkin kuultu monenlaisia ja suureenkin ääneen. Lupaukset on ollut kertakäyttötavaraa äänestäjien kosiskelemiseksi. Vakavasti otettavaa toteuttamiskelpoista esitystä tai aloitetta Soini ei ole osannut tehdä. Huuliveikko voi olla hauska, mutta vakavaan työhön hänestä harvoin on.

Timo Soini on alunalkaen Espoon valtuustossa äänestäjien narraaja. Soini on näet valittu valtuustoon sitoutumattomana, vaikka on sitoutunut perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

Soini saa kuitenkin köykäiseen vaikuttaja-arvoonsa nähden turhan paljon julkisuutta. Äänestäjiä palvelisi enemmän tuloksellista vaikuttajatyötä tekevien valtuutettujen tekojen esittely. Valitettavasti läpimenevien esitysten välttämätömiä perusteluja ei ole kovin helppoa toimittajienkaan avata äänestäjille. Niistä ei voi vitsaillakaan, jos haluaa, että muut ottavat esitykset vakavasti. Äänestäjänä valitsen mieluummin teot kuin vitsit.

Hallitus kantakoon vastuunsa

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

**

Tänään 8.10. vaalijulisteet ilmestyvät kadunvarsille, johon Perässähiihtäjän blogin kysymys liittyy. Hän myös arvostelee laimeaa vaaliväittelyä, johon osasyynä pidän toimittajien halua häivyttää hallitus/oppositio-asetelmaa.

Tässä kommenttini Perässähiihtäjän blogiin (8.10.2008):

Perässähiihtäjä kysyy kertovatko vaalijulisteet mitään äänestäjille.

Julisteiden ilmestyminen katujen varsille ilmoittaa ainakin sen, että vaalit ovat pian. Ehdokkaiden kuvat saavat monen etsimään tietoja äänestäjälle mieluisista ehdokkaista. Aktiivisimmat menevät vaalitilaisuuksiin ja etsivät netistä lisää tietoja.

Medialla on tärkeä tehtävä kertoa mitkä puolueet ovat hallitusvastuussa ja mitkä oppositiossa. Kovin hyvin puolueet ja media eivät ole tiedottamista hoitaneet kun gallupin mukaan useat eivät tiedä mitkä puolueet nyt vastaavat maamme asioista.

Perässähiihtäjä kertoo edellä myös Vanhasen - Urpilaisen vaaliväittelystä, joka ei hänen selotuksensa mukaan kovin informatiivinen ollut. Osa syynsä on siinä, että toimitajatkaan eivät riittävän selvästi vaadi selvitystä mitä maan hallitus on tehnyt kuntien palvelujen hyväksi valtionosuuksien kautta ja muuten. Selkeä hallitus/oppositio-asetelmä toisi kiinnostavuutta valtakunnantason kuntavaalikeskusteluille.

Olen ollut tilaisuuksissa jossa jopa toimittaja johdattelee yleisöä pitämään oppostiota ja erityissesti SDP:tä vastuussa tämän päivän kuntaongelmista, vaikka opositio on kantanut jo vastuunsa hävittyään vaaleissa ja jouduttuaan oppositioon. Jopa ns. puolueettomat toimittajat pitävät SDP:tä ykkösvastuullisena, vaikka vuoden 1991 jälkeen sekä keskusta, kokoomus että SDP ovat jokainen olleet kaksi vaalikautta oppositiossa ja kolme hallituksessa. Näin yritetään häivyttää SDP:n nykyinen oppositioasema.

Arvoisa Perässähiihtäjä,jos puoluejohtajien vaalikeskustelu ei ole kovin kiinnostava niin, eikö osuutensa ole tilaisuuden mediaedustajilla, jotka eivät hyödynnä parlamentarismin perusjännitettä: hallitus vastaan oppsoitio. Miten on?

Jo 16-vuotiaat voivat äänestää kun tietoja on

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

HS blogissa Perässähiihtäjä pyysi keskustelemaan kuntavaaleista nuorten kannalta. Vastauksessani esitän, että nuorille pitää antaa enemmän tietoa demokratiasta ja äänestämisestä. Tietoja saatuaan nuorella voisi olla oikeus äänestää jo 16 vuotiaana.

Tässä kommenttini (4.10.2008):

Kannatan äänestysikärjan alentamista 16 vuoteen alla esityllä tavalla.

Perässähiihtäjä toivoi, että erityisesti nuoret kirjoittaisivat tällä palstalla kuntavaaleista nuorten kannalta. Arvelen, että edellä em. blogissa kirjoittaneet eivät iältään kovin nuoria ole.

Miksi on niin, että me täällä pohdimme nuorten asiaa, eli miten heidät saataisiiin kiinostumaan kuntavaaleista ja äänestämään? Miksi nuoret eivät itse lähde joukolla vaikuttamaan kuntien politiikkaan. Kuulun siihen nuorisoon joka päätti itse lähteä vaikuttamaan, äänestämään ja jopa valtaamaan puolueiden perusyhdistyksiä “vanhoilta” nuorille. Meitä ei vaikuttamiseen kehoitettu saatikka autettu asemiin, vaan lähdimme itse toimintaan.

Asiasta on Suomessakin runsaasti tutkimuksia, mutta en lähde niitä nyt referoimaan. Yleinen havainto on, että osa nuorista on hyvin kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, mutta suurin osa nuorista välittää pääasiassa muista asioista.

Vanhemmat ja koulu ovat avainasemassa nuorten kiinnostuksen suuntaamisessa. Nuorille pitää antaa tietoja demokratian ja äänestämisen keskeisestä merkityksestä sille, että voimme kokoontua vapaasti yhteisöihin, esittää mielipiteitä vapaasti, elää ja harrastaa vapaasti, vaikuttaa mitä ja miten kunta palveluja tuottaa sekä miten hyvinvointivaltio toimii. Demokratian ansiosta ja avulla Suomi on itsenäinen valtio. Nuorten pitää saada tietää, että demokratian toiminta edellyttää useiden ihmisten yhteisvastuullista tomintaa, erilaisia yhteisöjä ja myös puolueita.

Tiedon jakamisen ja kiinostuksen herättämiseksi tarvitaan myös oikeutta äänestää. Edellä esitettyyn viitaten olen päätynyt kannattamaan äänestysikärajan alentamista 16vuoteen, mutta äänestysoikeuden käyttämiseksi nuorilla pitää olla tietoa edellä luetelluista asioista.

Valitettavasti koulussa tätä tietoa ei nyt riittävästi saa. Siksi olen esittänyt eriyistä kansalaistietouden ja vaikuttamisen kurssia koulun yhteydessä sekä tutkintoa kurssin hyväksytystä suorittamisesta. Kurssille osallistuminen olisi vapaaehtoista 16 vuotta täyttäneille, mutta tutkinnon läpäiseminen olisi edellytys äänestysoikeuden saamiselle.

Äänestyspakko ei sovi mitenkään suomalaiseen demokratiaan. Siitä puhuminenkin karkoittaa nuoria äänestämistä jo nyt kuntavaaleissa. Äänestysikärajan laskemisesta oli oma keskustelunsa yli viikko sitten täällä. Alla ote silloisesta kirjoituksestani (26.9.2008):

"Siis annettakoon kuntavaaleissa äänioikeus niille nuorille 16 vuotiaana, jotka koulun yhteydessä ovat erityisissä kokeissa osoittaneet tietävänsä äänestysvalinnan kannalta riittävästi kunnallisesta itsehallinnosta, demokratiasta, kansalaisen perusoikeuksista ja velvollisuukisista. Esimerkkinä mainitsen eräissä maissa käytössä olevat maahanmuuttajan kokeet.

Arvoisa Perässähiihtäjä, yhteiskunta kehittyy. Tämän päivän nuoret ovat monesta asiasta paremmin perillä kuin me aikoinamme. Toisaalta tämän päivän kouluissa yhteiskunnallisten asioiden opetus on harmittavan vähäistä. Lisätään nuorten yhteiskunnallista tietoutta kokeella osoittaen ja palkitsemalla kokeet läpäisseet äänestysoikeudella, kuntakansalaisen oikeuksilla.

Nuoret jotka eivät esittämääni koetta läpäise tai osallistu 16 vuotiaana olisivat oikeutettuja vuosittain osallistumaan uusiin kokeisiin 21 vuotiaaksi saakka."

Kaupungintalon purku suurta tuhlausta

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

**

HS:n kuntavaalit2008 blogissa on avattu keskustelu vasta vähän yli 30 vuotiaan korjauskelpoisen Espoon kaupungintalon purkamisesta. Vastauksessani esitän tuhlailusta esimerkkinä myös yli 50 miljoonan euron pääomahävikin rahastojen taitamattomassa hoidossa.

Tässä kommenttini (3.10.2008):

Espoon kaupunginhallituksen jäsenten pitää kantaa poliittinen vastuunsa veronmaksajien varojen tuhlailevasta käytöstä.

HS avaa julkiseen keskusteluun jälleen tärkeän asian. Äänestäjien on tarpeen tuntea tämäkin äänestysvalintoja tehdessään. Asia sisältyy myös HS-vaalikoneen kysymyksiin.

Espoon kaupunginhallitus on voimakkaasti liputtanut korjauskelpoisen kaupungintalon purkamisen puolesta. Kaupunginhallitus, jokainen sen jäsen on vastuussa kaupungintalon arkkitehtikilpailun surkuhupaisesta palkitsemisesta. Vasta yli kuukauden kuluttua palkittujen valinnasta Helsingin Sanomat ja samalla me äänestäjät olemme saaneet tietoomme, mitä eri palkitut esitykset saattavat maksaa. Melkoisia eroja on.

Erityisesti pitää moittia kaupunginhallituksen jäseniä kaupungintalon suurten purkukustannusten pimittämisestä. Samalla kaupunginhallituksen jäsenet ovat voimakkaasti ja häpeämättä vaatineet kaupungintalon purkamista.

Espoon arvostettu kaupunginarkkitehtikin on vasta hiljattain saanut tietää suurista purkukustannuksia. Kaupunginarkkitehti on alun alkaen useissa yhtyksissä todistanut, että kaupungintalon saneeraminen on mahdollinen ja selvästi edullisempaa kuin uuden kaupungintalon rakentamien.

Kaupungintalon purkuhanke on painava lisä kaupunginhallituksen tuhlailevaan rahan käyttöön ja osoitus taitamattomasta taloudenpidosta. Tiedämme, että kaupungihallitus on vastuussa kaupungin satojen miljoonien eurojen rahastojen kelvottomasta hoidosta ja salkunhoitajien taitamattomasta ohjauksesta. Kaupunginhallituksen jäsenet ovat vastuussa jo nyt yli 50 miljoonan euron pääomahävikistä joka vielä suurenee maailman rahoituskriisin ulottuessa Suomeenkin.

Tärkeää on, että espoolaiset saavat tietää kaupunginhallituksen tuhlailevasta taloudenpidosta vastuulliset kaupunginhallituksen jäsenet. Kiinnostavaa olisi kuulla mitä täällä aktiivisesti kirjoittelevat vastuuhenkilöt nyt selittelevät ja kuka heistä uskaltaa reilusti myöntää poliittisen vastuunsa. Yritysmaailmassa esitetyn suuruista vahingoista vastuulliset olisivat jo itse pyytäneet eroa.

Nyt olisi tilaisuus ennen vaaleja ilmoittaa poliittisen vastuun kantamisesta. Kuka ehtii ensinnä?

Tätä kysyy ammatikseen investointisuunnitelmia tehnyt ja sitemmin myös yrityssuunnittelujaohtajana ja konsulttinakin toiminut Jarkko Rahkonen.

Ensin lähidemokratia, sitten metropoli

Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

HS kuntablogissa aloitettiin taas viestintäketju Espoon ja Vantaan liittämisestä Helsinkiin. Seuraavassa vastauksessa toistan aiempaa, muutta uutta on metropolin kolmas vaihe.

Tässä kommenttini (1.10.2008):

Kaupungit on pilkottava eikä dinoa tule kasvattaa

Espoon, Kauniaisen ja Vantaan liittäminen Helsinkiin vain rajat poistaen ilman lähidemokratian toteuttamista synnyttää dinosauruksen, joka pakahtuu ihmisten voidessa pahoin lähipalveluiden heikentyessä ja lähiturvattomuuden lisääntyessä.

Entisenä helsinkiläisenä tiedän, että sen keskushallinto jo nykyisellään kohtelee huonosti suuriakin kaupunginosia ja erittäin huonosti joitakin pieniä, muutaman tuhannen asukkaan alueen ihmisiä. Helsingissäkin pitäisi toteuttaa lähidemokratia sen kaupunginosissa ennenkuin yritetään hotkaista naapureita.

Olen esittänyt, että Espoossa pitäisi Kauklahdessa ja Keski-Espoon, Leppävaaran, Tapiolan, Matinkylän ja Espoonlahden aluekeskuksissa toteuttaa lähidemokratia antamalla niiden asukkaille oikeus valita omat valtuustonsa, jotka päättäisivät miten niiden budjetin puitteissa hoidetaan lähipalvelut, kuten 20-60 tuhannen kaupungeissakin.Samoin tulisi Vantaalla ja Helsingissäkin menetellä, jolloin syntyisi 24-30 uutta kaupunkia nykyisten neljän alueelle.

Toisessa vaiheessa nämä kaupungit muodostaisivat yhdessä Helsingin metropolin, jolle sen asukkaat valitsisivat metropolivaltuuston ja se edelleen metropolihallituksen ja lautakunnat. Metroplin tehtävänä olisi asuntotuotanto, kaavoitus, liiikenneinfra, energiahuolto, vesi- ja jätevesi, jätteasiat, terveydenhoito, korkeakoulutus ja ammattikoulutus, kultuurilaitokset, elinkeinopolitiikka ja metropolin kilpailukyky. Tässä lueteltuja asioita hoidettaisiin myös kaupunkitasolla sovitun mukaisesti

Kolmannessa vaiheessa metorpoliin voitaisiin liittää omien esitystensä mukaisesti lähikuntia, mahdollisesti kaikki nykyiset 14 kuntaa.

Mielestäni meidän tulee lopettaa kiistely tierumpupolitiikkojen kanssa ja koottava kaikki seudun poliittiset päättäjät puhaltamaan yhteiseen hiileen ja synnyttämään Tukholman, Pietarin ja muiden lähellä olevien metropolien joukossa menestyvä Suomen ainoa metropoli, Helsingin metropoli.

Olen jo koonnut aiheesta aineistoa ja kehitellyt esitykseni visiota - ehkäpä siitä on käyttöä kun em. ehdotustani toteutetaan. Siitä olen varma, että ihmisystävällinen Helsingin metropoli toteutuu aikanaan.

Aikanaan taistelin 1970 luvulla teiden nopeusrajoitusten puolesta ja Helsingin kävelykatujen puolesta, !980-luvulla vaadin lakia vielä vapaana olevien vesistöjen säästämiseksi rakentamiselta (olin silloin ympäristösuojeluneuvoston suojelujaostonpj), sitten viran puolesta esityksiä junaratojen nopeuksien nostamiseksi ja koko maan kattavasta matkapuhelimien tukiverkosta. Tässä muutamia esimerkkeja (muitakin voisin luetella).

Yhteistä em ajamilleni hankkeille on, että aluksi näitä laajalle väestölle hyviin tarpeellisia hankkeita vastustettiin laajasti. Mutta ne toteutuivat koska ne koettiin hyödyllisiksi ajan mittaan. Nyt tarvitaan ihmisystävällinen lähidemokratiaan tukeutuva Helsingin metropoli. Lähettäkää siitä kommnetteja myös minulle suoraan. Kiitos.

**

Kuva New Yorkista keskuspuiston laidalta.

Kiskoliikenne metropolissa välttämätön

Äänestä numeroa 593 Espoossa

Perässähiihtäjä kyselee 29.09 blogissaan Matti Vanhasen vaalitäkyn perään. Tässä omat kommenttini aiheeseen:

Jarkko Rahkonen kirjoittaa
29. syyskuuta 2008 kello 12.56

Perässähiihtäjä kyselee Matti Vanhasen vaalitäkystä. Mielestäni pääminsterille on annettava tunnustus siitä, että hän osallistui Suomen ainoan metropolin rakennetta koskevaan keskusteluun, vaikkakin heikoin perusteluin.Vaalitäkynä puutarhakaupunkipalleroiden piirtely metropolin rakenteeksi on huono. Varsinkin kun Vanhanen ei ymmärrä kiskoliikenteen välttämättömyyttä metropolin kaupunkien väliselle joukkoliikenteelle. Vanhanen esittää sähköautoja metropolin keskeiseksi liikennevälineeksi. Sähköautoja ei kuitenkaan ole saatavilla riittävästi ja niiden vaatimat uudet tiet ja ajokaistat valtaisivat viheralueet ja vaatisivat satoja miljardeja euroja.

Kiskoliikenne on Helsingin metropolialueen kaupunkien välisen joukkoliikenteen mukavin, turvallisin, nopein ja taloudellisin liikennemuoto. Varsinkin kiskoliikenteen kyky välittää tuhansia matkoja tunnissa kuluttaen murto-osan energiaa matkaa kohden sähköautoon verrattuna on merkittävä etu ilmastotavoitteiden kannalta. Kiskoliikenne tarvitsee vähän maapinta-alaa sähköautojärjestelmään verrattuna.

Vaalitäkynä Nurmijärven kunnanvaltuutettu Matti Vanhasen esitys on nurmijärveläisten kannalta huonosti harkittu. Nurmijärvi ei ole mikään puutarhakaupunki, vaan hajanainen Helsinkiäkin suurempi energiasyöppö, HS 28.09 sivu A10. Nurmijärveläisistä yli puolet käy töissä ja asioi Helsingissä tai muualla. Nurmijärven omakotiasukas maksaa raskaasti matkoistaan euroissa ja matka-ajassa. Lisäksi asuntojen energiahinnat nousevat lähiaikoina vielä nykyisestään.

Vaalitäky on huono kun nyt tulee laajasti tietoon, että nurmijärveläisyys onkin kallista. Nurmijärven imagotappio merkitsee myös vaikeuksia myydä asuntoja ilman suuria alennuksia aiemmasta arvosta.

Lohja on selvästi asukkaalle palvelukykyisempi, jonka suuri miinus on kiskoyhteyden Helsinkiin puuttuminen. Nurmijärven itäiset naapurit Järvenpää ja Kerava ovat kiskoliikenteen ansioista selvästi ihmisen kannalta sitä parempi asuinympäristö.

Lähitulevaisuudessa Helsingin mertopolialueen kaupungit tulee kytkeä kiskoliikenneverkkoon. Toivottavasti lähiaikoina Suomen pääministeri piirtelee lehteen metropolialueen joukkoliikenteelle kiskoverkon ja saa valtion panostamaan tämän alueen liikenteen päästöjen vähentämiseen tehokkaasti. Ennustan, että seuraavissa eduskuntavaaleissa aiheena on ihmisystävällinen metropoli, jossa on palveluiltaan nykyistä monipuolisempia kerrostaloja ja myös vehreää omakotiasumista n. 15 minuutin matkan päässä asemilta.

Nurmijärvi on energiasyöppö

Äänestä numeroa 593 Espoossa

HS:n kuntablogissa su 28.09 kysytään "Onko Nurmijärvi Luciferiakin pahempi"

Kommentissani kannatan kiskoliikenteen ketjuttamia 30-50 tuhannen asukkaan kaupunkeja. Aiemmin olen kirjoittanut, että Espoon Kauklahden ja muiden viiden kaupunkikeskustan tulee saada lähipalveluissa itsehallinto, omat valtuustot ja budjetit. Kiskoliikenne yhdistää jo nyt Kauklahden, Kauniaisen ja Leppävaaran sekä pian metron ansiosta Tapiolan, Matinkylän, Espoonlahden muuhun metropoliin. Tässä kirjoitukseni:

Jarkko Rahkonen kuntavaaliblogissa
28. syyskuuta 2008 kello 12.11

Kunnanvaltuutettu Matti Vanhasen Nurmijärvi on energiasyöppö

Nurmijärvellä on vähän työpaikkoja ja yli puolet nurmijärveläistä ajaa töihin ja muille asioilleen Helsnkiin tai lähiseudulle. Vain pieni osa matkustaa busseilla ja suurin osa henkilöautoissa. Tämä kuluttaa kallista päiväaikaa ja polttoaineitta ilmaa saastuttaen.

Puutarhakaupunki on kiva asuinympäristönä samaan tapaan kuin aiemmin sanottiin: omakotitalo järvenrannalla Helsingin keskustassa. Mutta vain sellainen kaupunki on realistinen ja ihmiselle hyvä, jossa vihreän asuinympäristön lähellä on koulut, terveysasema, kaupat ja muut palvelut sekä erityisesti kiskoliikenne joukkoliikennevälineenä.

Kaupunkisuunnittelu ei ole niin helppoa kuin maallikot ja vanhaset luulevat. Kaupunkialueen asumisen, työpaikkojen, koulujen, terveysasemien, kauppojen, kulttuuri- ja urheilupaikkojen sijoittelu vaatii yhteiskuntasuunnittelijoiden, arkkitehtien, insinöörien, ekologien, taloussuunnittelijoiden ja muiden erikoisalojen asiantuntijoiden hyvää yhteistyötä.

Aikanaan liikkennesuunnittelijana optimoin tieverkkoja ja junaliikennettä matemattisella dynaamisella ohjelmoinnilla ja operaatiotutkimuksella. Kun ajattelee, että vielä muut edellä luetellut toiminnot pitää sijoitella sovittujen tavoitteiden mukaan optimaalisesti, niin ymmärtää suunnittelutehtävän vaativuuden.

Yleensä suunnitellaan asuttuun ympäristöön, jolloin joudutaan tekemään monenlaisia kompromisseja ihannetavoitteista eri intressitahojen oikeuksien ja taloudellisten tekijöiden välillä. Käytännössä on havaittu, että edullisinta on suunnitella 30-50 tuhannen asukkaan kaupunkeja. Tällöin työpaikkaomavaraisuus ja eri palvelujen läheisyys voidaan parhaiten sovittaa ihmisten tarpeiden ja maksukyvyn kannalta.

Siten on päädytty siihen, että em. 30-50 tuhannen asukkaan kaupungit ketjuutetaan hoitamalla niiden välinen joukkoliikenne kiskoliikenteellä, joka on mukavin, turvallisin, nopein ja taloudellisin liikennemuoto matkaa kohden. Kaupunkien sisäinen ja lähiliikenne voidaan hoitaa busseilla ja henkilöautoilla. Mutta tärkeää: suuri osa matkoista voidaan tehdä polkupyörilla ja jalan.

Tässä tarkoitamissani kaupugeissa on omat keskustat, joihin palvelut sjoittuvat ja joissa on asuntoja myös kerrostaloissa. Reuna-alueilla lyhyen matkan päässä on omakotitaloja puutarhoineen, mutta niissä asumiskulut ylittävät lähitulevaisuudessa yli 50% kerrostaloasukkaan asumiskulut energian hinnan noustessa suuresti (oletan, että yhteiskunta ei subventoi erityisesti enrgiasyöppöä asumista).

Havaitsemme, että pääministeri Matti Vanhanen on väärässä arvostellessaan kiskoliikenteen merkitystä tämän päivän Uudellamaalla. Vanhasen Nurmijärvi täyttää erittäin huonosti ihmisten kaikkia tarpeita tyydyttävän asuinpaikan vaatimukset. Nurmijärven liikenteen kasvihuonepäästöt ovat lähes kolminkertaiset Helsinkiin verrattuna ja kokonaispäästöt puolitoistakertaiset. Tästä kirjoittaa Helsingin Sanomat (28.09 s. A10). Muistamme Matti Vanhasen syytelleen Helsinkiä korkeista päästöistä. Vanhanen on myös Nurmijärven kunnanvaltuutettu, joten äänestäjät voivat ottaa kantaa puheiden ja päätösten ristiriitaan.

Lännen naapuri Lohja palvelee jo huomattavasti paremmin, vaikka sielläkin työpaikkaomavaraisuus on liian pieni. Suuri puute on, että Lohjalta puuttuu kiskoliikenneyhteys Helsinkiin. Nurmijärven idän naapurit, Järvenpää ja Kerava ovat selvästi lähempänä ihmisystävällisen kaupungin ominaisuuksia suurelta osin kiskoliikenteen ansiosta. Näissäkin kaupungeissa on vielä petrattavaa, mutta tilanne on selvästi parempi kuin Vanhasen Nurmijärvellä.

Annan tunnustuksen Matti Vanhasen rohkeudelle väitellä kaupunkisuunnittelusta. Toivon että keskustelun paineesta nykyhallitus ryhtyy todella kehittämään myös Suomen ainoaa metropolia

Turvallinen ja virikkeellinen päivähoito

Vanhemmilla pitää säilyä oikeus valita lastensa päivähoitomuoto, kirjoitin Helsingin Sanomien kuntablogin haastamana. Kirjoitus on tässä:

16. syyskuuta 2008 kello 16.45
Maksuton päivähoito

Lapsi tarvitsee hyvän kodin ja virikkeellistä päivähoitoa vanhempien ollessa työssä. Siis koti vai päivähoito on nykypäivänä virheellinen vastakkain asetelma. Yksinomaan koti voi sopia nykyaikana vain lapselle jonka äiti on samalla maatilan emäntä tai vastaavassa toimessa.

Suurissa sivistysvaltiossa lapset menevät kouluun 4-5 vuotiaina eikä kukaan vouhkaa koti vai koulu. Koulun kustantaa yleensä yhteiskunta eikä vanhemmat maksa siten päivähoitomaksuja.

Suomessa alle 3-vuotiaat hoidetaan useinmiten kotona. Sitä vanhempina lapset ovat suurissa kaupungeissä päivähoidossa joko kunnan tai muun julkisen tuen päivähoidossa. Sivitysvaltiossa yli 3 vuotiaiden päivähoito on verattavissa kouluun, joten sen tulisi olla vanhemmille maksuton, valtion kustantama kuten koulukin on.

Sosialidemokraatit päättivät kesäkuun puoluekokouksessa, että Suomessakin pitää toteuttaa maksuton päivähoito. Siihen voidaan siirtyä vaiheittan ensin koko eskariaika, sitten 5-vuotiaat seuraavaksi 4-vuotiaat eli kolmantena tulevan SDP-hallituksen vuonna - siis vuonna 2014.

Haastan Espoon kokoomuslaiset jo aikaisemmin kannattamaan maksutonta päivähoitoa. Ennen valtion osuuksia voidaan käyttää Espoon omia varoja maksuttomaan eskariin.

Muuten veljeni lapsen lapset ovat päässeet ulkomailla kouluun 4 vuotiaina. Kaikki omat kuusi lastenlastani ovat olleet kiitetyssä kunnallisessa tai vanhempien itse hallinnoimassa päiväkodissa. Miniäkin on korkekoulusta valmistunut eskariopettaja.

Tiedän mistä puhun ja mitä uudistusta kannatan. Lasten paras mahdollinen hoito ja kasvatus on minusta ykkösasia.

Lähidemokratia on edellytys metropolille

HS:n kuntavaaliblogissa kirjoitettiin 25.9.2008 Helsingin kaupungin suurhelsinkiaikeista. Tässä omat kommenttini aiheesta. Olen itse pohtinut paljon kaupunginosien lähidemokratiaa, joka on edellytys metropolille.

Kommenttini tässä:

Helsingin oma suurhelsinkiselvitys on luotettava sille itselleen. Muille osapuolillle se ei voi olla uskottava, vaikka se olisi miten hyvin tehty. Siinä noudatetaan Suomen nykyisen porvarihallituksen käytäntöä sosiaaliuudistuksessa: selvitystä tehdään vain samanuskoisten kanssa, vaikka asiaa koskee syrjittyjäkin osapuolia.

Helsingin ilmoitus on vastoin aiempaa kaupunkien päättäjien sopimusta, jonka mukaan tarkoitus oli totetuttaa kaupunkien yhteistyötä sovitun ohjelman mukaisesti hyvässä yhteistössä.

Helsinki rikkoo nyt yhteisesti tekemänsä sopimuksen ilmeisesti todettuaan, ettei se saa kaikkia tavoitteitaan haluamallaan tavalla läpi. Varmaankin Lounais-Sipoon valtaus on rohkaissut Helsinkiä moiseen epäreiluun operaatioon.

Nähtävissä on, miten Espoon ja Vantaan johto nyt reagoi. Ainakaan Helsingin johdon sooloilu ei edistä nyt käynnissä olevaa pääkaupunginseudun yhteistyötä.

Voin sanoa lukeneeni tuon yhteistyön kymmenien raporttien satoja sivuja. Ymmärrän kj. Pajusen ja kokoomusjohdon turhautumisen kun eivät ilmeisesti ole jaksaneet tehdä samoin, eli lukea satoja sivuja raportteja. Helpompaa on yhdistää Espoo ja Vantaa ja alistaa niiden päättäjät ja virkamiehet suoraan Helsingin ylijohtoon.

Perässähiihtäjän aiemmassa viestiketjussa on jo varsin perusteellisesti käsitelty aihetta, käykää lukemassa. Edustan siellä sitä kantaa, että ennen kaupunkien välisten rajojen poistoa toteutetaan Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla nykyisten kaupunginosien (Espoossa 6) itsehallinto ja budjetti lähipalveluja varten. Toisessa vaiheessa nämä uudet kaupungit muodostavat Helsingin metropolin ja valisevat metropolivaltuuston, joka valitsee metropolihallituksen.

Muualta keräämieni tietojen perusteella väitän, että Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan suoraan yhdistäminen ennen kaupunginosien lähipalvelujen tuottamisen itsehallintoa synnyttää dinosauruksen joka tukehtuu kun ihmiset voivat pahoin kun turvattomuus lisääntyy ja palvelujen saaminen vaikeutuu..

Ilmoitan, että minulla on tulossa perusteltu esitys täällä julkistamani ihmisiä palvelevasta Helsingin metropolista. Pyydän kommentteja myös minulle suoraan.

Viittaan aiempaan kirjoitukseeni metropolista ja lähidemokratiasta tässä blogissa ja Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogissa.

**

Kuva New Yorkin keskuspuistosta

Kävelykeskustojen puolesta

Helsingin Sanomien kuntavaaliblogissa kirjoitettiin autopuolueesta. Enemmistö ry:n yhtenä perustajajäsenenä ja Aleksi kävelykaduksi-liikkeen aktiivina kommentoin kirjoitusta näin:

Helsinkiin tarvitaan ihmisystävällinen kaupunkipuolue, autopuolue on historiaa!

Vastaan Riku Jokiselle: Keskustatunnelin hautaaminen oli historiallinen käännekohta, jonka jälkeen mikään ei ole entisensä Helsingissä.

Edellinen käännekohta oli, kun autopuolue (kokoomus) hävisi ja metro päätettiin rakentaa. Tämän päivän metron käyttäjät eivät voi ymmärtää silloisten metron vastustajien viivytystaistelua. Metropäätös syntyi kun sosialidemokraatit saivat puolelleen muita ja osan kokoomuslaisista. Näin riittävä enemmistö saavutettiin. Vihreitä ei ollut tuolloin montaakaan.

Keskustatunneli edustaa mennyttä Wilbur Smithin aikaa. Moniko täällä tietää mistä nimitys? Helsingin tulee nyt käynnistää ydinkeskustan elävöittäminen ja kauppojen ja muiden palveluiden palauttaminen keskustaan. Olemme lukeneet miten Keski-Euroopassa, Saksassakin, kaupunkien ulkoreunoille ei enää sallita automarketteja. Palvelut keskustassa minimoivat asiakasliikenteen ja vähentävät työmatkakilometerejä.

Ilmastomuutos on havahduttanut myös useat Helsingin päättäjät etsimään kestävän kehityksen ratkaisuja. Tiedämme, että nykykulttuuri on syntynyt kaupunkikeskustoissa. Nurmijärveläinen hajautettu kyläsirotelma ei ole mahdollinen metropolissa eikä edes Nurmijärvellä josta noin puolet käyvät Helsingissä töissä.

Historiallinen käänne tuo ensi valtuustokaudella keskustelun myös miten toteuttaa Helsingin ydinkeskustaan myös 20-30 kerroksisia taloja, joiden uudenlaiset asumispalvelut kilpailevat menestyksellisesti omakotiasumisen kanssa. Kun palvelut ja asukkaat palautetaan ydinkeskustaan, saamme Suomeen metropolin joka tukee koko maan kehitystä muuttuvassa Euroopassa. Tämä kehittämistyö tarvitsee ihmisystävällisen kaupunkipuolueen, autopuolue on historiaa.

Tätä kirjoittaessa tuli mieleen aika Yhteiskuntasuunnittelulehden päätoimittajana, jolloin pääsin seuraamaan kaupunkisuunnittelun silloisia uusimpia virtauksia. Näyttää siltä, että Suomessakin päästään lähivuosina uuteen kaupunkikulttuuriin.

**

Kuva Tukholman vanhasta kaupungista.

Aktiivinen maapolitiikka käyttöön

Kirjoitin Helsingin Sanomien kuntavaaliblogiin maapolitiikasta 17.9.2008. Blogissa pyydettiin kommentteja tontin panttaajista. Aihetta pitkään tutkineena sekä entisenä Yhteiskuntasuunnittelu-lehden päätoimittajana selvitän maapolitiikan taustoja vähän syvemmältä. Näin saadaan pysyviä ratkaisuja ilman että käymme vain tontin omistajien kimppuun.

Kommenttini on tässä:

Aktiivinen maapolitiikka käyttöön

Selitän tätä kansantajuisesti eikä tässä ole mitään uutta alan ammattilaisille. Monelle kuntavaaliehdokkaalle voi uuttakin olla.

Kaupungeilla on laissa myönnetty oikeus harjoittaa aktiivista maapolitiikkaa. Kansantajuisesti se tarkoittaa seuraavaa:

1. Kaupunki kaavoittaa uudet asuinalueet omistamalleen raakamaalle.

2. Kaupunki ostaa raakamaata 10-20 vuoden tähtäimellä niin, että raakamaan reservi on viiden, kuuden vuoden rakennustarpeen suuruinen. Näin maan hinta ei nouse spekulatiivisesti.

3. Kaupunki luo kaavoituksella rakennusoikeutta omistamalleen raakamaalle. Rakennusoikeuden luoma arvonnousu on lain periaatteen mukaan raakamaan omistajan eli kaupungin omistamaa.

4. Kaavoitettuaan uudet asuinalueet (esim 20-50 ha lämpäreinä) kaupunki myy tai vuokraa tontit rakentajille hinnalla, johon sisältyy myös alueen kunnallistekniikan (vesi, viemäri, sisäiset tiet, pysäköintialueet ) sekä koulujen, päiväkotien ja terveysasemien kustannukset.

5. Mikäli Espoossa olisi harjoitettu em. aktiivista maapolitiikkaa, asuntojen myyntihinta olisi noin kolmanneksen alempi kuin nykyään. Lisäksi kunnallistekniikkaan käytettäisiin selvästi nykyistä vähemmän kaavoitettua hehtaaria kohden.

6. Em. tavalla kaavoitetut asuinalueet voitaisiin myös tehdä asukkaiden toiveiden mukaan viihtyisiksi ja energiataloudellisiksi. Nämä alueet voidaan myös rakentaa kiskoliikenteen varteen. Alueet voivat olla myös yksilöllisiä esim. kerrosvaltaisia tai puutarhakyliä.

7. Kaavoitettua tonttimaata ei tässä menettelyssä olisi rakentamatta kahden, kolmen vuoden tarvetta enemmän.

8. Kaavoitettua tonttimaata on vajaakäytössä myös Espoossa yli 20 000 asukkaalle. On huomttava, että kaavoitettua tonttimaata panttaavat yksityishenkilöt eivät yleensä itse hyödy käyttämättömästä rakennusoikeudesta. Pesänjaossa aikanaan perilliset myyvät tontin. Ns. grynderit eli rakennusliikkeet, hyötyvät usein tontin panttaamisesta rahastaessaan arvon nousun aikanaan. Samalla koko kaupungin alueella tonttimaan arvo nousee ja nostaa asumisen hintaa kohtuuttomasti. Näin kaupungin luoma rakennusoikeus siirtyy grynderille. Tätä kutsutaan maan ansiottomaksi arvonnousuksi, joka eräissä maissa verotetaan yhteiskunnalle.

9. Oulun kaupunki esitetään usein aktiivisen maapolitiikan myönteisenä esimerkkinä. Muitakin esimerkkejä on esim Ylöjärvi, Turku. Esim lähes Espoon kokoisessa Turussa asuntojen hinnat ovat noin neljänneksen halvemmat kuin Espoossa. Tonttien hinnoissa ero on vielä suurempi Turun hyväksi.

Politiikkaa

Edellä esitetty oli selvää tosiasiaa. Politiikkaa on vain se, että väitän kokoomuksen olevan Espoossa aktiivisen maapolitiikan jarru. Kaupunginvaltuuston voimasuhteet ratkaisevat jatkuuko asumisen kalleus Espoossa. Arviolta neljännes asumisen hinnasta voidaan Espoossa vähentää keneltäkään mitään pois ottamatta.
Vaaditaan aktiivista maapolitiikkaa ja äänestetään sen mukaisesti.

Suomenoja edullisin paikka jätevedenpuhdistamolle

Helsingin Sanomien kuntavaaliblogissa kysyttiin, mihin Espoon jätevedenpuhdistamo tulisi sijoittaa. Tässä minun kommenttini:

Suomenojan jätevedenpuhdistamo pitää uusia 2017 mennessä EU-määräysten vuoksi. Selvittelyn kohteena on ollut puhdistamon rakentaminen Suomenojalle nykyisen aikalle ja viisi kalliopuhdistamoa. YVA selvitys (=ympäristövaikutusten arviointi) on valmistunut ja on lausuntokierroksella.

Kaupunkisuunnittelulautakunta Suomenojan kannalla

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnon mukaan Suomenojan maaperä soveltuu huonosti rakennusten rakentamiselle. Fortumin energialaitos on pysyvästi niin lähellä, että asuinrakennuksia ei voida pystyttää Suomenojalle. Sammalvuori todistellaan myös huonosti sopivaksi alueeksi. Muut kalliopuhdistamot ovat pudonneet jo YVA selvityksessä. Suomenoja näyttää olevan kaupsun suosikki.

Ympäristöperustelut pudottavat Blomin

Ympäristölautakunnan lausunnon mukaan Blomin alue ei voi tulla kyseeseen luonnonsuojelualueen eikä Näkinmetsän kautta kulkevan kehä III:n eteläpuolelta sen pohjoispuolelle kulkevan viherkäytävän vuoksi. Muut kalliopuhdistamot eivät myöskään ole suositeltavia. Suomenoja näyttää olevan myös ympäristölautakunnan suosikki.
Blomin alue on Kauklahti-seuran alueella ja voin sen puheenjohtana tyydytyksellä todeta, että kampanjamme Suomenojan puolesta on näin helpottunut. Lisään vielä entisenä ammattimaisena investointisunnittelijana, että olisi epätaloudellista ja suorastaan järjetöntä tehdä pitkät viemärit kuljettamaan jätevedet Kehä III pohjoispuolelle ja sitten taas toiset putket viemään vesi merelle.


Ympäristökeskus tekee lausuntoehdotuksen

Espoon kaupungin lausuntoehdotuksen kaupunginhallitukselle kokoaa lautakuntien lausuntojen pohjalta ympäristökeskus.

Espoon kaupungin lausunnon ja muiden lausuntojen sekä omien selvitysten pohjalta Uudenmaan ympäristökeskus tekee lopullisen esityksen uuden puhdistamon paikasta. Tiedossa olevien hankkeeseen vaikuttavien tekijöiden perusteella Suomenoja on selvästi edullisin paikka uudelle jäteveden puhdistamolle.

Lopuksi totean, että Suomenojalle on jo valmiit viemärilinjat, joten vähäisin lisäkustannuksin myös Kirkkonummen ja muidenkin kuntien jätevesiä voidaan taloudellisesti johtaa Suomenojalle puhdistettavaksi.

Jarkko Rahkonen
Kauklahti seuran puheenjohtaja

Lasten paha olo - huomio ennaltaehkäisyyn

Unto Hämäläinen pyysi Helsingin Sanomien Perässähiihtäjä-blogissaan 24.9.2008 kommentteja Kauhajoen tapahtumien johdosta. Tässä omia ajatuksiani ja kommenttini koskien lasten ja nuorten hyvinvointia ja ongelmien ennaltaehkäisyä.

Kommenttini tässä:

Myötätuntomme on Kauhajoen uhrien omaisten puolella. Kauhajoki ja Jokela merkitsee monen kokevan turvattomuutta, kun lähellä oleviinkaan ei voi luottaa.
Vastuunkantajia tarvitaan: lasten vanhemmat, kouluväki, kuntien päättäjät, maan hallitus ynnä muita.

Ajankohtaisessa kakkosessa illalla 23.09. Matti Rimpelä esitti selkeän ratkaisun: lisää voimavaroja nuorisopykiatriaan ja ennalta ehkäisevään toimintaan. Nyt ei riitä jokasyksyinen budjettilupaus muutamasta lisämiljoonasta eurosta. Vihdoin pitää tehdä rakenteellisia uudistuksia.

Pidemmällä aikavälillä pitää uudistaa valtionvarainministeriön tuottavuusmittarit. Ennalta ehkäisevään toimintaan panostaminen näkyy VM:n tuottavuusmittarissa vain kuluna ilman tuottopuolta. Todellisuudessa esim. nuorten mielenterveyteen panostaminen ajoissa säästää myöhemmin monenlaisia kärsimyksiä ja yhteiskunnan kustannuksia.

Hyvät kansanedustajat ja ministeri Risikko, vaatikaa valtion budjettiin seuraava uudistus: Tarpeelliseksi todetun ennalta ehkäisevän toiminnan määrärahoja vastaamaan merkitään budjetin tulopuolelle toiminnan tulevaisuudessa säästämät menot (vaikuttavuusanalyysin mukaan) muissa budjetin kohteissa, momenteilla. Näin saadaan ennalta ehkäisevä toiminta todellisuutta vastaten kannattavaksi niin, että Sailas ja kummppanitkin ymmärtävät.

Entisenä valtion liikelaitoksen laskentapäällikkönä vakuutan, että em. ehdotus on mahdollista toteuttaa jos poliittista tahtoa löytyy.

VM:n nykyinen tuottavuusmittari on virheellinen nykyisellään ja valitettavasti on niin, että sitä tehdään mitä johto mittaa.


**

Kuvassa minä ja lapseni Juhana ja Susanna pienenä.

Kokoomuksen sirppi ja vasara

Tässä kevyet kommenttini Helsingin Sanomien Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogiin (15.9.2008), jossa hän kyselee, onko Kokoomuksen vaalislogan fiksu vai ei?

Tässä kommenttini:

Perässähiihtäjä kirjoittaa, että kokoomuksen vaalilause ”… liittykää yhteen” tuo mieleen kommunistien sirpin ja vasaran. Yllättävää, että kokoomus tällä kertaa mainonnasaan yrittää hyödyntää Neuvostoliitostakin kadonneita sirppi ja vasara mielleyhtymiä.

TOIVOA kokoomus tarvitsee todella paljon jos haluaa vaalilauseen saavan myönteistä palautetta. Sosialidemokraatteja se ei ainakaan houkuttele, kun muistissa on aikanaan taistelut työväentalojen omistuksesta ja työpaikkojen rauhasta sirppi ja vasara miehiä vastaan.

Kokoomusnuoret julkaisivat nakukalenterin ja nyt Kataisen johdolla liitytään yhteen! Oi mihin kokoomuksen mainos- ja temppuosasto yltääkään ennen vaalipäivää.

Kuntavaalien pääteemoista

Tässä kommenttini Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogiin 22.9.2008. Hämäläinen pyytää ehdokkaita nimeämään kolme tärkeintä vaaliteemaa tulevissa kuntavaaleissa.

Kommenttini tässä:

Minusta HS:n sunnuntain lehdessä julkaistut tärkeät kuntavaaliasiat ovat hyvin esillä. Vaikka puolueiden tärkeinä pitämät asiat ovat lähellä toisiaan niin ratkaisuehdotukset eri puolueissa eroavat suurestikin.

Kokoomus painottaa palveluiden yksityistämistä palveluseteleiden avulla ja muilla toimilla.

Sosialidemokraatit haluavat vahvistaa kaupungin omaa palvelututotantoa lisäämällä henkilöstöä ja uudistamalla palveluja asukkaiden haluamalla ja työntekijöiden esittämällä tavalla. Rahoitus vaatii, että osa päätetyistä veronalennuksista suunnataan palveluihin.

Muut puolueet ovat näiden vaihtoehtoisten ratkaisujen välillä. Vihreät ja rkp ovat pääkaupunkiseudulla usein kokoomuksen leirissä. Vasemmistoliitto ja kristilliset sosialidemokrattien leirissä.

* * * * *

Henkilökohtaisesti kokoaisin hesarin asiat suuremmiksi ryppäiksi. Olen kuuden lapsenlapsen pappa. Olen nuorekas, vireä ja työkykyinen vähän alle seitsämänkymppinen. Tuntemieni tarpeiden ja osaamieni asioiden mukaan näen seuraavat tärkeät asiaryppäät.

1. Perheiden tarvitsemat pienten lasten päivähoidon kasvatuspalvelut, koululaisten ja nuorten koulutus ja kasvatuspalvelut ovat hyvin tärkeitä. Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat samoin tärkeitä kaikenikäisille. Ikäihmisille kotipalveluja nykyistä enemmän ja omaishoidon tukea ja virikkeellisiä kulttuuripalveluja. Perheet voivat olla perinteellisiä tai uusperheitä ja niissä on hyvä olla eri sukupolvien edustajia: lapset, vanhemmat, isovanhemmat.

2. Toinen asiarypäs on joukkoliikenne sekä ilmastonmuutos ja energia. Olen vuosikymmeniä toiminut liikenneinfran johtotehtävissä ja vuosia valtioneuvoston asettamassa ympäristönsuojeluneuvostossa. Uskon tietäväni mitä suuressa kaupungissa tulee näissä asioissa tehdä.

3. Kolmas asiarypäs on kaupunkisuunnittelu (metropolin osana) sekä kaavoitus ja hyvä asuinympäristö asukkaille nykyistä halvemmalla. Tähän ryhmään luen myös kaupungin elinkeinopolitiikan ja vahvan talouden. Uskon tietäväni näistä asioista Kauklahti-seuran puheenjohtajana ja Yhteiskuntasuunnittelu-lehden entisenä päätoimittajana. Talousasioissa olen toiminut johtotehtävissä mijardiluokan yrityksissä (liikenne) ja myös osakasyritykseni talousasiantuntijana ja johtajana. Espoon talouden tunnen entisenä tilintarkastajien puheenjohtajana ja muutenkin.

Lopuksi. Tärkeää on tietää, mitä asioita tulee painottaa. Mutta vähintään yhtä tärkeää on, miten asiat tulee hoitaa kuntalaisten parhaaksi taloudellisten realiteettien puitteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tietää mitä eri palvelut vaativat resursseja ja miten kaupungin niukat voimavarat kohdennetaan jotta asukkaat ovat tyytyväisiä ja vahva talous säilyy.

Helsingin metropolista

Tässä kommenttini Helsingin Sanomien Perässähiihtäjän (Unto Hämäläinen) blogiin 5.9.2008. Peräasähiihtäjä kyseli kantoja pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämiseen.

Tässä kommenttini:

Hyvä Unto!
Ennenkuin helsinkiläisenä ryhdyt propagoimaan Suurhelsinkiä, mieti ja selvittele lähidemokratian välttämättömyyttä ja lähipalveluiden tuottamisen tehokkuutta kuntalaisen kannalta.Lauri Gröhn kannattaa yllä Brysselin mallia, jossa B koostuu 20 kunnasta. Tutustukaa myös Lontoon malliin, mikä on London City. Entä Tukholma? Sekin on useiden osien kokonaisuus. Näissä kaikissa on rajoja, mutta rajat on madallettu ja niiden yli tapahtuu yhteistyötä, joka pitää kokonaisuuden kehityskelpoisena. Em. kokonaisuuksien pienemmät osat toteuttavat lähidemokratiaa, jossa asukkaat pääsevät vaikuttamaan lähipalveluihin yms.

Olen espoolaisen Kauklahti-seuran puheenjohtaja ja alueellamme asuu noin 6500 ihmistä. Minusta Espoossa voitaisiin hyvin antaa asukasyhdistykselle budjetti ja päätösvaltaa Kauklahden lähipalveluissa. Jatkossa tietenkin seuran tilalle tulisi Kauklahden uuskaupunki, jonka johto pitäisi tuolloin valita asukkaiden toimesta kuntavaalien tapaan.

Muualla Suomessa on lukuisia kuntia joiden asukasluku on pienempi kuin 6500 ja niissä on laaja moniportainen kunnallishallinto. Kauklahden lähidemokratiassa selvittäisiin hyvin huomattavasti kevyemmällä hallinolla. Arvioin, että Kauklahdessa asukasta kohden hallinnon kustannukset olisivat noin viidennes siitä mitä ne ovat nykyisessä pienkunnassa.

Arvoisat Suurhelsingin imperialistit (nykyajan siirtomaaherrat), kun ylivoimallanne poistatte Espoon ja Vantaan rajat Helsinkiin ja imaisette 240 000 ja 190 000 asukkaan kaupungit Helsingin dinosaurukseen, toteuttakaa kuitenkin lähidemokratia.

Espoon alue koostuisi seitsämästä yksiköstä lännestä alkaen: Kauklahti, Espoon keskus (+pohjois-Espoo), Espoonlahti, Matinkylä + Haukilahti), Kauniainen, Leppävaara ja Tapiola. Nämä olisivat Hämeenlinnan (läänin pääkaupunki) kokoisia uuskaupunkeja. Vastaavasti Vantaa ja nyky-Helsinki saisi omat sisäiset uuskaupukinsa. Näillä uuskaupungeilla olisi tehtävänä huolehtia asukkaidensa lähipalveluista ja lähiturvallisuudesta saamansa budjetin puitteissa (tai myöhemmin keräämiensä verojen puitteissa). Metropoli-Helsinki hoitaisi kaavoituksen, liikenteen, energiatarpeen, jätehuollon, terveydenhoidon, peruskoulun jälkeisen opetuksen yms.

Arvoisat vaikuttajat, nähkäämme ihminen ja hänen tarpeensa pääöksenteon keskiössä joita pääöksentekijöiden ja hallinnon tulee palvella! Suur-Helsinki ilman lähipalvuita tuottavia uuskaupunkeja tukehtuu ähkyyn, jossa ihmiset voivat pahoin ja rikollisuus kasvaa.

SDP:n puheenjohtajan valinnasta

Tässä kirjoitukseni, joka julkaistiin 5.3.2008 Uutispäivä Demarissa vastauksena Eero Heinäluoman kirjoitukseen samassa lehdessä 3.3.2008.

Tässä kirjoitukseni:

Heinäluoman kirjoituksen ydin koski puolueen puheenjohtajan teknistä valintaprosessia, jota kommentoin aluksi. Minusta on tärkeää tarkastella valittavalta puheenjohtajalta vaadittavia ominaisuuksia, josta esitän muutaman vaatimuksen.

Haluan kuitenkin todeta neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä, että siinä päätösvaltaa ei siirretä pois puoluekokousedustajilta, valinnan tekee edelleen puoluekokous. Esityksen asiasta teki SONK jo kesällä 2007, jolloin valintaprosessi ei ollut vielä alkanut. Kaikki nykyiset puheenjohtajaehdokkaat ovat olleet tietoisia jäsenäänestysasian olevan kesken ennen ehdokkaaksi ilmoittautumistaan.

Sitten iso periaateellinen asia: neuvoa-antava jäsenäänestys ei nosta puheenjohtajaa puoluekokouksen tai puoluevaltuuston yläpuolelle, koska puoluekokous hänet valitsee kuten ennenkin. Ainoa muutos nykyiseen on, että jäsenille annetaan mahdollisuus ottaa kantaa puheenjohtajan henkilöön ennen valintaa. Tämä ei tee kenestäkään ”suurta johtajaa”. Suuret johtajat on maailman sivu valittu kansaa, jäseniä, kuulematta!

Jäsendemokratian edistäminen lisää jäsenten halua tehdä talkootyötä yhteisten päämaääriemme hyväksi, saamme myös uusia aktiivisia jäseniä mukaan. Myös eduskuntavaaleissa äänestysprosentti tulee jäsenaktiivisuuden johdosta nousemaan.
SDP:n uudistumista halutaan laajasti jäsenistön piirissä ja sitä odotetaan jännittyneenä muissa puolueissa.

Media on kuitenkin kiinnostuneempi tulevista henkilövalinnoista. Tiedetään, että SDP:n tuleva puheenjohtaja, on suurella todennäköisyydellä Suomen seuraava pääministeri. Tietenkin sillä edellytyksellä, että valittu puheenjohtaja johtaa joukkomme vaalivoittoon. Tämä ei ole helppoa kun porvarihallituksen puolueet näköpiirissä olevan vaalitappion pelossa turvautuvat toisiinsa. Tästä on jo osoituksena vihreiden omaleimaisuuden häviaminen, puolueen sulautuessa suurempien hallituspuolueiden sisään.

Porvarihallituksen epäonnistuminen on näköpiirissä kun Yhdysvalloista alkanut maailman laajuinen taloudellien laman ulottuu Eurooppaan ja Suomeen vuonna 2010 tai jo aiemmin. Myös Eu-politikassa nykyhallitus on passiivinen eikä sillä ole kykyä Lipposen hallitusten tapaan tehdä Suomen etuja edistäviä avauksia. Suomi ei toisaankaan ole enää EU:n ytimessä, vaan Euroopan periferiaa myös asioden hoidossa. Tämä tulee sitä selvemmin näkyviin, mitä kauemmin porvarihallitus jatkaa.

SDP:n tulevan puheenjohtajan tulee olla hyvin perillä talouspoltiikasta, globalisaation hallinnasta, EU-politiikasta ja kansainvälisten asioiden hoidossa. Suomi tarvitsee jälleen Lipposen veroisen pääministerin, muuten Suomi putoaa tulevaisuuden vertailuissa Euroopan maiden hännille.

SDP:n puhenjohtajalle asetettava erityisvaatimus on, että hänen tulee kyetä soveltamaan sosialidemokraattisia arvoja käytännön politiikkaan. Tämä edellyttää että puheenjohtaja saa demokraattisessa päätöksenteossa enemmistön kannatuksen Suomen uudistamiseen tarvittavalle politiikalle. SDP:n puheenjohtajalla tulee olla kokemusta ja taitoa koota toimiva tuleva hallitus muista eduskuntapuolueista ja yhteistyökykyä pitää hallituksen toiminta tuloksellisena. Samalla puheenjohtajan pitää uudistaa SDP:ta kansanliikkeenä, joka saa muut kansalaisliikkeet mukaan koko Suomea uudistamaan ja vastaamaan globalisaation haasteisiin.

Eero ja muu puolueväki; ei anneta kepun päättää jäsenäänestyksestä ennen SDPtä!