Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.
Helsingin Sanomien kuntablogissa on taas käynnistetty Suur-Helsinkikeskustelu. Vastaan siihen, että kaupunkien välisten rajojen poisto ei synnytä mitään uutta myönteistä, vaan dinosauruksen. Tärkein tehtävä olisi toteuttaa toimiva lähidemokratia.
Tässä kommenttini (16.10.2008):
Riku Jokinen kysyy miksi Suur-Helsinkiä karsastetaan lisääntyvästi, vaikka ministerit ja helsinkiläiset ovat sen puolesta enenevästi puhuneet ja vaatineet.Riku esittää myös valaisevan luettelon ulostuloista.
Rikun luettelosta puuttuu mm. HS:n blogit ja keskustelupalstat. Täällä on monessa viestiketjussa käsitelty Suur-Helsingin kysymystä. Muistaakseni syyskuussa Perässähiihtäjä mainitsi jopa imperalistiset pyrkimykset. Täällä nämä esitykset on laulettu suohon. Täällä Suur-Helsinki ei montaakaan kannattajaa ole saanut.
Vastauksena Rikun kysmykseen viittaankin monen täällä esitettämiin perusteluihin. Itse olen täällä aiemmin todennut, että Helsingin hallinto ei nykyiselläänkään kohtele kaikkia kaupunginosia ja asuinalueita asukkaiden mielestä oikein. Olen todennut että jos nyky-Helsinki vielä onnistuu valtaamaan Espoon, Kauniasen ja Vantaan, niin syntyy dinosaurus, joka pakahtuu ihmisten pahoinvointiin ja lähiturvattomuuden lisääntymiseen. Siis kaupunkien välisten rajojen poistaminen on vain hallinnollinen toimi, joka ei mitään uutta myönteistä synnytä.
Vastapainoksi olen esittänyt, että tärkeintä olisi nyt toteuttaa toimiva lähidemokratia. Kauklahti-seuran puheenjohtana olen havainnut, että Espoossa alueneuvottelukunnat eivät toimi asukkaiden vaikutuskanavana.
Lautakunnissakin on viime vuosina poistettu alueelliset jaostot. Espoossa on ollut saman suuntaista kehitystä kuin Helsingissä: keskushallinto paisuu ja se keskittää yhä enemmän valtaa itselleen. Muualla hallinnossa alueiden paikallisia tarpeita ei ymmärretä. Alueilla ongelmat kasvavat, kun keskushallinto ei niitä tunne, ei selvitä aidosti eikä osaa ongelmia ratkaista.
Samaan aikaan Espoossa kaupunginvaltuuston vaikutusvaltaa on vähennetty ja se saa päättää strategisista suurista linjosta joiden yhteys käytännön toiminnan johtamiseen on epämääräinen. Valtuutetuilla ei ole aitoa mahdollisuutta ja kaikilla ei edes tarmoa vaikuttaa suoraan ja välittömästi paikallisten ongelmien ratkaisemiseen eikä ihmisten arkipäivän tarpeisiin vastaamiseen.
Esitän taas, kuten olen esittänyt jo aiemmin, että toimiva lähidemokratia pitää toteuttaa. Suur-Helsinkipuuhastelun sijasta tulee ryhtyä jämäkästi toteuttamaan lähidemokratiaa Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa ja Helsingissä.
Ensi vaiheessa Kauklahteen, Keski-Espooseen, Leppävaaraan, Espoonlahteen, Matinkylään ja Tapiolaan pitää perustaa omat valtuustot hoitamaan asukkaiden tarvitsemien lähipalveluiden tuottamista ja järjestämistä. Nämä valtuustot valittaisiin vaaleilla kuten nytkin.
Alueiden valtuustoilla olisi budjetti, jonka tulopuoli saataisiin Espoon budjetista. Budjetin menopuolella olisi varat eri lähipalveluidenn tuottamiseen. Espoon kaupunginvaltuusto päättäisi koko kaupunkia koskevista asioista. Näitä olisivat kaavoitus, asuntotuotanto, joukkoliikenne, energia, vesi- ,viemäri- ja jätehuolto yms.
Espoossa olisi siten kuusi aluevaltuustoa. Sama järjestely Vantaalle, johon tulisi 5-7 ja Helsinkiin 9-11 aluevaltuustoa ja Kauniaisissa yksi, nykyinen. Yhteensä aluevaltuustoja olisi 21-24 aluevaltuustoa.
Aluevaltustojen toimittua 2-3 vuotta ne koottaisiin Helsingin metropoliksi jolle alueen kaikki asukkaat yhdessä valitisisivat metropolivaltuuston, joka valitsee metropolihallituksen johtamaan käytännön toimintaa.
Lähidemokratian toimiessa hyvin myös Helsingin metropoli voi toimia tehokkaasti asukkaiden ja koko Suomen parhaaksi.
Kiitän HS-blogeja aidosta asukkaiden mielipiteiden esittämisfoorumina ja demokraattisena vaikutuskanavana. Tämän foorumin eräs voima on, että ihmiset kirjoittavat omilla nimillään ja vastaavat myös mielipiteistään.
Me voimme myös estää dinosauruksen syntymisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti