perjantai 10. lokakuuta 2008

Espoossa ei osata kilpailuttaa


Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

HS:n kuntavaalit 2008 blogissa kysytään, onko kunnan palveluiden kilpailuttaminen politiikkaa. On pakko sanoa, että HS-blogissa paljastuu useiden kuntavaaliehdokkaiden kokemattomuus ja tietämättömyys asian käsittelyssä. Olen laskentapäällikkönä ja sitten talousjohtajana saanut kilpailuttaa miljoonasopimuksia - oikein - ja saanut siten säästöjä omaa henkilöstöä sorsimatta.

Tässä kommenttini (10.10.2008):

Kilpailuttamista kunnissa on monenlaista.
Ensinnäkin pitää tietää mitä halutaan ostaa eli pitää tietää määrä, laatu, saatavuus, jonotus-, puute- ja virhekorvaukset sekä hinnnat.

Toiseksi pitää tietää kilpailuttamisen kustannnukset(tarjouspyyntöjen valmistelu, postitus, tarjousten käsittely, vertailu ja valinta)sekä valvontakustannukset.

Kolmanneksi pitää osata vertailla kunnan oman palveluyksikön tarjousta ulkopuolisten tarjouksiin. Mikäli laatutekijät ja henkilöstön ammattitaito on painotettu oikein, ulkopuolisen on erittäin vaikea voittaa kilpailua.

Politiikkaa on siinä, että kunnissa ei anneta edes mahdollisuutta kunnan omalle palveluyksikölle tehdä samoilla ehdoilla tarjousta. Yleensä on vähennetty kunnan omaa henkilöstöä niin, että kunnan oman yksikön tarjouksen antaminen käytännössä estetään.

Miksi näin tehdään ja taktikoidaan palvelut yksityisille? Tähän on useita ideolgisia ja muita syitä:

a) Kokoomuslaisilla on usein asennevamma: yksityinen on aina parempaa kuin kunnan oma palvelu.
b) Voidaan haluta piilotukea yrittäjiä.
c) Pikkupäällikölle kunnassa on helpompaa ottaa yksityinen kuin kehittää omaa palvelua yhdessä henkilöstön kanssa. Tämän torjumiseksi kunnalla pitäisi olla valvontaa myös pikkupäällikköön.
d) Edullisuusvertailu tehdään taitamattomasti. Yksityisen osalta otetaan vertailuun vain tarjouksen piiriin tulevat kustannukset eikä oteta mukaan tarjouspyynnön ja valvonnan kustannuksia. Kunnan vastaavan palvelun osalta otetaan kaikki palvelun kustannukset lisättynä yksityisen tarjouspyynnön ja valvonnan kustannuksilla. Näin valitaan kalliimpi vaihtoehto ja tuhlataan kunnan rahoja.
e) Muita syitä on paljon, mutta edellä olevien pitäisi jo vakuuttaa näkemään kilpailuttamisen taloudelliset sudenkuopat.

Lopuksi

Espoossa kilpailuttamisessa on tehty erittäin suuria virheitä. Parhaillaan on S. nimellä alkavalle firmalle annettu kuukauden lisäaika parantaa ruokapalveluaan, sopimuksessa ei ole riittävää sanktiota. Paljon julkisuutta sai kehno sopimus vanhusten palvelutalon palveluiden uudelleen järjestelyissä, jossa Espoo joutui taitamattomasti tehdyn sopimuksen vuoksi maksamaan lisää ja vielä hoidettavat saivat kärsiä. Espoossa on useita muitakin vastaavia tapauksia, joista ei ole opittu, vaan halutaan jatkaa yksityistämistä vaikka edullisuusvertailuja ei ole edes tehty.
Tunnettua on, Espoossa on yksityistetty myös ilman kilpailuttamista.

Vastaan kysymykseen:
Kilpailuttaminen ei ole sinänsä politiikaa, mutta kokoomus tekee sillä politikkaa valitsemalla yksityisiltä huonompia ja kalliimpia palveluja kuin mitä Espoon oma henkilökunta voisi tuottaa. Vaaleissa äänestäjien pitäisi saada tästä lisää tietoa.

Martti Ahtisaarelle rauhan Nobel


Olen ehdolla Espoossa 593.


Ansaittu rauhan Nobel, kirjoitin HS:n keskustelupalstalla tänään. Olin Indonesiassa Maailmanpankin projektin johtajana ennen Achenin sovittelua. Maan tilanne tuli elävästi taas mieleen kuulutuani Ahtisaaren palkitsemisesta. Alempana on toinen kirjoitukseni aiheesta, jonka kirjoitin jo klo 11.57 eli muutama minuutti uutisesta.

Kirjoitukseni tässä (10.10.2008):

Martti Ahtisaari on todella ansainnut rauhan Nobelin pitkäaikaisella ja konkreettisia tuloksia osoittavalla rauhantyöllään. Olen iloinen myös siksi, että olen pitkään pyytänyt useita tekemään ehdotuksia Norjan Nobelkomitealle, että Ahtisaarelle myönnetään rauhan Nobel.

Ahtisaari oli jo tunnettu maailmantason diplomaatti ennenkuin sosialidemokraatit asettivat hänet presidenttiehdokkaakseen.

Voi sanoa, että Suomen Tasavallan Presidenttinä Martti Ahtisaari nousi valtiomiessarjan kärkeen huippudiplommaattiakin korkeammalle tasolle.

Entisenä valtion päämiehenä Ahtisaari on ollut kysytty hyvin vaativiin valtioiden välisten kiistojen sovitteluihin. Ratkaisevaa on ollut tietenkin se, että Ahtisaari on myös onnistunut vaikeissa tehtävissä. Tämä on taas johtanut yhä uusiin tehtäviin, jotka Ahtisaari on jälleen hoitanut menestyksellisesti.

Kosovo ja Indonesian Achen ovat Ahtisaaren viimeismmät suuret tehtävät.

Indonesiaa tunnen lähemmin kun oli siellä Maailmanpankin suuren projektin johtajana aiemmin, jolloin Achenin sissisota oli meneillään, mutta kaukana meistä. Indonesia oli tuolloin vasta avautumassa, joka jatkui suotuisasti Achenin merkittävän kansallisen sovinnon johdosta. Emme Suomessa oikein ymmärrä miten merkittävä sovinto oli yli 200 miljoonan asukkaan valtiolle.

Maailmalla kuulee toisinaan "Kaikkea ne suomalaiset osaavatkin". Ahtisaaren ansiosta Suomenkin imago kirkastuu. Stubbin asettama Ollilan brandiryhmä on hiekkalaatikkoleikkiä suomalaisten todellisiin maailman tekoihin verrattuna


Suuren riemun hetkellä otan tännekin kirjoitukseni MTV:n Setä Arkadian blogissa Martti Ahtisaaren rauhan Nobelista

Tekstini tässä (10.10.2008):

Anteeksi Setä Arkadia, että suuren riemun hetkellä poikkean teemasta.

Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon.
Onnittelut Maralle ja hänen työlleen sekä tukijoukoilleen!
Onnittelut myös Suomelle ja sosialidemokraattien asettamalle presidenttiehdokkaalle.

Onnittelut täällä vuoden alussa kirjoittaneelle nimimerkki “demarivetraanille”, joka pyysi kaikkia ehdottamaan Nobelia Ahtisaarelle

Metro Espooseen perustuu faktoihin ja sitkeään keskusteluun

Olen ehdokkaana Espoossa numerolla 593.

Helsingin Sanomien kuntavaalit2008 blogissa on käynnistetty keskustelu HS:n niin sanotusta erkkolaisuudesta. Blogissa jotkut väittävät, että Helsingin Sanomat olisi ollut salaliitossa metron puolesta. Vastaan tähän kritiikkiin yli 40 vuotta asiaa seuranneena ja keskusteluun osallistuneena.

Tässä kommenttini (9.10.2008):

Minusta metro-kirjoittelun arvostelu sopii kovin huonosti yleisteemaan erkkolaisesta salaliitosta. Kovin lyhyesti tätä on vaikea perustella. Metroasiassa sekoittuu eri liikennemuotojen
1. faktat: a(kapasiteetti, nopeus), b( joustavuus), c (taloudellisuus), d (ei)
2. poliittisiin intohimoihin a/sdp, b/vihreät,c/kok sekä
3. tunteenomaisiin käsityksiin a/ hyvä ja turvallinen, b/paha ja turvaton.

Näiden perusteluluokkien alaryhmiä voisi luetella enemmänkin, jolloin keskustelun analysointi vielä vaikeutuu. Luetellut luokat ovat osittain toisistaan riippumattomia yksilötasolla eli ne voidaan kombinoida niin, että saadaan mm
1a+2a+3a henkilö (siis minä ja nyky-hesalaiset),
1b+2b+3a (vihreä pikaratikka)
1a+2c+3a (nyky kok)
1d+2c+ 3b (kok-jarru 20 vuotta Espoossa)

Helsingin Sanomien toimittajista ja metrosta sanon, että mitä enemmän toimittaja on voinut perehtyä pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen matkustajien ja talouden kannalta edullisiin ratkaisuihin sekä metron, pikaratikan, bussin ja henkilöauton soveltuvuuteen ratkaista ongelmat, sitä nopeammin toimittajasta on tullut 1a+2x+3a metrohenkilö. Tässä 2x tarkoittaa, että toimittajalla on erilaisia poliittisia sympatioita, jotka eivät vaikuta journalistiseen metrokirjoitteluun.

Lopuksi on syytä selvittää omat faktaperusteet, joita olen ammatimaisena liikenneverkkojen suunnittelijana voinut hankkia.

1.1960- ja 1970- luvulla olin TVH:n (tie-ja vesirakennushallitus) johtava taloudellisten edullisuusvertailujen tekijä ja lopuksi myös atk-apupäällikkö (atk= nykyään it-ala). Tuolloin olin myös perustamassa liikennepoliittinen yhdistys Enemmistöä ja ajamassa nurin Wilbur Smith Helsingin keskustan peittävää moottoritieverkosuunnitelmaa. Sitten olin myös helsingin metro-aktiivi. Tämä oli innostavaa tehokkaan vaikuttamisen aikaa.
2. 1978/1985 olin rautatiehallituksen (ja samalla VR:n) laskentapäällikkö ja taloustoimiston päällikkö, tehtävänäni mm. rataverkon parantamissuunnitelmien valmistelu ja esittely myös liikenneministeriön ja valtiovarainministeriön johdolle. Kohtuullisesti saatiin rahaa paikallisliikenteeseen ja junanopeuksien nostamiseen. Kehitin uuden ja oikean tavan esittää VR:n tulos, joka siirsi menneisyyteen puheet junaliikenteen alijäämästä.
3. Seuraavista ammattivaiheista tarkemmin blogissani.

Espooseen muutettuani vaikutin länsimetron saamiseksi neljännesvuosisadan monella tasolla eri rooleissa. Tästä oli tullut minulle muita hyödyttävä harrastus ja koko perheeni yhteiskunnallinen tehtävä.

4. Tässä tarinassa Helsingin Sanomat, erkkolaisuus ja toimittajat ovat toisinaan olleet metrovaiheiden asiallisia esittelijöitä tai tunteenomaisia vastustajia. Selkeätä HS-linjaa ei ole ollut, vaan toimittajat ovat voineet journalistisesti käsitellä asiaa. Ymmärrän, että pikaratikkaihmiset tai kokoomuslaiset tunnevastustajat ovat olleet näkevinään jonkun johdetun metrolinajauksen Helsingin Sanomissa. Tätä mieltä en ole, sillä yhtä hyvin me metron kannattajat olemme tunteneet, että meitä on sorsittu kun länsimetron saamiseen meni noin 30 vuotta.

torstai 9. lokakuuta 2008

Timo Soinin vitsit ja kaiken vastustaminen äänestäjien vahingoksi


Olen ehdokkaana Espoossa numerolla 593.

HS kuntavaalit2008 blogissa herätetään keskustelua perussuomalaisten mahdollisesta valtuustopaikkojen lisäyksestä. Vastauksessani esitän, että Soini ei ole tehnyt päättyvällä valtuustokaudella aloitteita eikä saanut mitään muutakaan aikaan. Vastustusta on ollut moneen asiaan, äänekästäkin, mutta häviten.

Tässä kommenttini (9.10.2008):

Tosiaan Espoon kaupunginvaltuuston kolme takapenkkiläistä ovat usein kovaankin ääneen vastustaneet useita espoolaisille hyödyllisiä ja hyviä asoita. Vastustus ei kuitenkaan ole johtanut mihinkään; espoolaiset ovat saaneet tarvitsemansa (asiat) Timo Soinin vastustuksesta huolimatta.

Timo Soini ei ole päättyvällä valtuustokudella tehnyt yhtään aloitetta. Kukaan ei ole voinut sanoa yhtään asiaa, jonka Soini olisi saanut läpi Espoon valtuustossa. Lupauksia on kuitenkin kuultu monenlaisia ja suureenkin ääneen. Lupaukset on ollut kertakäyttötavaraa äänestäjien kosiskelemiseksi. Vakavasti otettavaa toteuttamiskelpoista esitystä tai aloitetta Soini ei ole osannut tehdä. Huuliveikko voi olla hauska, mutta vakavaan työhön hänestä harvoin on.

Timo Soini on alunalkaen Espoon valtuustossa äänestäjien narraaja. Soini on näet valittu valtuustoon sitoutumattomana, vaikka on sitoutunut perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

Soini saa kuitenkin köykäiseen vaikuttaja-arvoonsa nähden turhan paljon julkisuutta. Äänestäjiä palvelisi enemmän tuloksellista vaikuttajatyötä tekevien valtuutettujen tekojen esittely. Valitettavasti läpimenevien esitysten välttämätömiä perusteluja ei ole kovin helppoa toimittajienkaan avata äänestäjille. Niistä ei voi vitsaillakaan, jos haluaa, että muut ottavat esitykset vakavasti. Äänestäjänä valitsen mieluummin teot kuin vitsit.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Hallitus kantakoon vastuunsa


Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

**

Tänään 8.10. vaalijulisteet ilmestyvät kadunvarsille, johon Perässähiihtäjän blogin kysymys liittyy. Hän myös arvostelee laimeaa vaaliväittelyä, johon osasyynä pidän toimittajien halua häivyttää hallitus/oppositio-asetelmaa.

Tässä kommenttini Perässähiihtäjän blogiin (8.10.2008):

Perässähiihtäjä kysyy kertovatko vaalijulisteet mitään äänestäjille.

Julisteiden ilmestyminen katujen varsille ilmoittaa ainakin sen, että vaalit ovat pian. Ehdokkaiden kuvat saavat monen etsimään tietoja äänestäjälle mieluisista ehdokkaista. Aktiivisimmat menevät vaalitilaisuuksiin ja etsivät netistä lisää tietoja.

Medialla on tärkeä tehtävä kertoa mitkä puolueet ovat hallitusvastuussa ja mitkä oppositiossa. Kovin hyvin puolueet ja media eivät ole tiedottamista hoitaneet kun gallupin mukaan useat eivät tiedä mitkä puolueet nyt vastaavat maamme asioista.

Perässähiihtäjä kertoo edellä myös Vanhasen - Urpilaisen vaaliväittelystä, joka ei hänen selotuksensa mukaan kovin informatiivinen ollut. Osa syynsä on siinä, että toimitajatkaan eivät riittävän selvästi vaadi selvitystä mitä maan hallitus on tehnyt kuntien palvelujen hyväksi valtionosuuksien kautta ja muuten. Selkeä hallitus/oppositio-asetelmä toisi kiinnostavuutta valtakunnantason kuntavaalikeskusteluille.

Olen ollut tilaisuuksissa jossa jopa toimittaja johdattelee yleisöä pitämään oppostiota ja erityissesti SDP:tä vastuussa tämän päivän kuntaongelmista, vaikka opositio on kantanut jo vastuunsa hävittyään vaaleissa ja jouduttuaan oppositioon. Jopa ns. puolueettomat toimittajat pitävät SDP:tä ykkösvastuullisena, vaikka vuoden 1991 jälkeen sekä keskusta, kokoomus että SDP ovat jokainen olleet kaksi vaalikautta oppositiossa ja kolme hallituksessa. Näin yritetään häivyttää SDP:n nykyinen oppositioasema.

Arvoisa Perässähiihtäjä,jos puoluejohtajien vaalikeskustelu ei ole kovin kiinnostava niin, eikö osuutensa ole tilaisuuden mediaedustajilla, jotka eivät hyödynnä parlamentarismin perusjännitettä: hallitus vastaan oppsoitio. Miten on?

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Jo 16-vuotiaat voivat äänestää kun tietoja on


Olen ehdolla Espoossa numerolla 593.

HS blogissa Perässähiihtäjä pyysi keskustelemaan kuntavaaleista nuorten kannalta. Vastauksessani esitän, että nuorille pitää antaa enemmän tietoa demokratiasta ja äänestämisestä. Tietoja saatuaan nuorella voisi olla oikeus äänestää jo 16 vuotiaana.

Tässä kommenttini (4.10.2008):

Kannatan äänestysikärjan alentamista 16 vuoteen alla esityllä tavalla.

Perässähiihtäjä toivoi, että erityisesti nuoret kirjoittaisivat tällä palstalla kuntavaaleista nuorten kannalta. Arvelen, että edellä em. blogissa kirjoittaneet eivät iältään kovin nuoria ole.

Miksi on niin, että me täällä pohdimme nuorten asiaa, eli miten heidät saataisiiin kiinostumaan kuntavaaleista ja äänestämään? Miksi nuoret eivät itse lähde joukolla vaikuttamaan kuntien politiikkaan. Kuulun siihen nuorisoon joka päätti itse lähteä vaikuttamaan, äänestämään ja jopa valtaamaan puolueiden perusyhdistyksiä “vanhoilta” nuorille. Meitä ei vaikuttamiseen kehoitettu saatikka autettu asemiin, vaan lähdimme itse toimintaan.

Asiasta on Suomessakin runsaasti tutkimuksia, mutta en lähde niitä nyt referoimaan. Yleinen havainto on, että osa nuorista on hyvin kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, mutta suurin osa nuorista välittää pääasiassa muista asioista.

Vanhemmat ja koulu ovat avainasemassa nuorten kiinnostuksen suuntaamisessa. Nuorille pitää antaa tietoja demokratian ja äänestämisen keskeisestä merkityksestä sille, että voimme kokoontua vapaasti yhteisöihin, esittää mielipiteitä vapaasti, elää ja harrastaa vapaasti, vaikuttaa mitä ja miten kunta palveluja tuottaa sekä miten hyvinvointivaltio toimii. Demokratian ansiosta ja avulla Suomi on itsenäinen valtio. Nuorten pitää saada tietää, että demokratian toiminta edellyttää useiden ihmisten yhteisvastuullista tomintaa, erilaisia yhteisöjä ja myös puolueita.

Tiedon jakamisen ja kiinostuksen herättämiseksi tarvitaan myös oikeutta äänestää. Edellä esitettyyn viitaten olen päätynyt kannattamaan äänestysikärajan alentamista 16vuoteen, mutta äänestysoikeuden käyttämiseksi nuorilla pitää olla tietoa edellä luetelluista asioista.

Valitettavasti koulussa tätä tietoa ei nyt riittävästi saa. Siksi olen esittänyt eriyistä kansalaistietouden ja vaikuttamisen kurssia koulun yhteydessä sekä tutkintoa kurssin hyväksytystä suorittamisesta. Kurssille osallistuminen olisi vapaaehtoista 16 vuotta täyttäneille, mutta tutkinnon läpäiseminen olisi edellytys äänestysoikeuden saamiselle.

Äänestyspakko ei sovi mitenkään suomalaiseen demokratiaan. Siitä puhuminenkin karkoittaa nuoria äänestämistä jo nyt kuntavaaleissa. Äänestysikärajan laskemisesta oli oma keskustelunsa yli viikko sitten täällä. Alla ote silloisesta kirjoituksestani (26.9.2008):

"Siis annettakoon kuntavaaleissa äänioikeus niille nuorille 16 vuotiaana, jotka koulun yhteydessä ovat erityisissä kokeissa osoittaneet tietävänsä äänestysvalinnan kannalta riittävästi kunnallisesta itsehallinnosta, demokratiasta, kansalaisen perusoikeuksista ja velvollisuukisista. Esimerkkinä mainitsen eräissä maissa käytössä olevat maahanmuuttajan kokeet.

Arvoisa Perässähiihtäjä, yhteiskunta kehittyy. Tämän päivän nuoret ovat monesta asiasta paremmin perillä kuin me aikoinamme. Toisaalta tämän päivän kouluissa yhteiskunnallisten asioiden opetus on harmittavan vähäistä. Lisätään nuorten yhteiskunnallista tietoutta kokeella osoittaen ja palkitsemalla kokeet läpäisseet äänestysoikeudella, kuntakansalaisen oikeuksilla.

Nuoret jotka eivät esittämääni koetta läpäise tai osallistu 16 vuotiaana olisivat oikeutettuja vuosittain osallistumaan uusiin kokeisiin 21 vuotiaaksi saakka."