Metro Espooseen perustuu faktoihin ja sitkeään keskusteluun

Olen ehdokkaana Espoossa numerolla 593.

Helsingin Sanomien kuntavaalit2008 blogissa on käynnistetty keskustelu HS:n niin sanotusta erkkolaisuudesta. Blogissa jotkut väittävät, että Helsingin Sanomat olisi ollut salaliitossa metron puolesta. Vastaan tähän kritiikkiin yli 40 vuotta asiaa seuranneena ja keskusteluun osallistuneena.

Tässä kommenttini (9.10.2008):

Minusta metro-kirjoittelun arvostelu sopii kovin huonosti yleisteemaan erkkolaisesta salaliitosta. Kovin lyhyesti tätä on vaikea perustella. Metroasiassa sekoittuu eri liikennemuotojen
1. faktat: a(kapasiteetti, nopeus), b( joustavuus), c (taloudellisuus), d (ei)
2. poliittisiin intohimoihin a/sdp, b/vihreät,c/kok sekä
3. tunteenomaisiin käsityksiin a/ hyvä ja turvallinen, b/paha ja turvaton.

Näiden perusteluluokkien alaryhmiä voisi luetella enemmänkin, jolloin keskustelun analysointi vielä vaikeutuu. Luetellut luokat ovat osittain toisistaan riippumattomia yksilötasolla eli ne voidaan kombinoida niin, että saadaan mm
1a+2a+3a henkilö (siis minä ja nyky-hesalaiset),
1b+2b+3a (vihreä pikaratikka)
1a+2c+3a (nyky kok)
1d+2c+ 3b (kok-jarru 20 vuotta Espoossa)

Helsingin Sanomien toimittajista ja metrosta sanon, että mitä enemmän toimittaja on voinut perehtyä pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen matkustajien ja talouden kannalta edullisiin ratkaisuihin sekä metron, pikaratikan, bussin ja henkilöauton soveltuvuuteen ratkaista ongelmat, sitä nopeammin toimittajasta on tullut 1a+2x+3a metrohenkilö. Tässä 2x tarkoittaa, että toimittajalla on erilaisia poliittisia sympatioita, jotka eivät vaikuta journalistiseen metrokirjoitteluun.

Lopuksi on syytä selvittää omat faktaperusteet, joita olen ammatimaisena liikenneverkkojen suunnittelijana voinut hankkia.

1.1960- ja 1970- luvulla olin TVH:n (tie-ja vesirakennushallitus) johtava taloudellisten edullisuusvertailujen tekijä ja lopuksi myös atk-apupäällikkö (atk= nykyään it-ala). Tuolloin olin myös perustamassa liikennepoliittinen yhdistys Enemmistöä ja ajamassa nurin Wilbur Smith Helsingin keskustan peittävää moottoritieverkosuunnitelmaa. Sitten olin myös helsingin metro-aktiivi. Tämä oli innostavaa tehokkaan vaikuttamisen aikaa.
2. 1978/1985 olin rautatiehallituksen (ja samalla VR:n) laskentapäällikkö ja taloustoimiston päällikkö, tehtävänäni mm. rataverkon parantamissuunnitelmien valmistelu ja esittely myös liikenneministeriön ja valtiovarainministeriön johdolle. Kohtuullisesti saatiin rahaa paikallisliikenteeseen ja junanopeuksien nostamiseen. Kehitin uuden ja oikean tavan esittää VR:n tulos, joka siirsi menneisyyteen puheet junaliikenteen alijäämästä.
3. Seuraavista ammattivaiheista tarkemmin blogissani.

Espooseen muutettuani vaikutin länsimetron saamiseksi neljännesvuosisadan monella tasolla eri rooleissa. Tästä oli tullut minulle muita hyödyttävä harrastus ja koko perheeni yhteiskunnallinen tehtävä.

4. Tässä tarinassa Helsingin Sanomat, erkkolaisuus ja toimittajat ovat toisinaan olleet metrovaiheiden asiallisia esittelijöitä tai tunteenomaisia vastustajia. Selkeätä HS-linjaa ei ole ollut, vaan toimittajat ovat voineet journalistisesti käsitellä asiaa. Ymmärrän, että pikaratikkaihmiset tai kokoomuslaiset tunnevastustajat ovat olleet näkevinään jonkun johdetun metrolinajauksen Helsingin Sanomissa. Tätä mieltä en ole, sillä yhtä hyvin me metron kannattajat olemme tunteneet, että meitä on sorsittu kun länsimetron saamiseen meni noin 30 vuotta.