SDP:n puheenjohtajan valinnasta

Tässä kirjoitukseni, joka julkaistiin 5.3.2008 Uutispäivä Demarissa vastauksena Eero Heinäluoman kirjoitukseen samassa lehdessä 3.3.2008.

Tässä kirjoitukseni:

Heinäluoman kirjoituksen ydin koski puolueen puheenjohtajan teknistä valintaprosessia, jota kommentoin aluksi. Minusta on tärkeää tarkastella valittavalta puheenjohtajalta vaadittavia ominaisuuksia, josta esitän muutaman vaatimuksen.

Haluan kuitenkin todeta neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä, että siinä päätösvaltaa ei siirretä pois puoluekokousedustajilta, valinnan tekee edelleen puoluekokous. Esityksen asiasta teki SONK jo kesällä 2007, jolloin valintaprosessi ei ollut vielä alkanut. Kaikki nykyiset puheenjohtajaehdokkaat ovat olleet tietoisia jäsenäänestysasian olevan kesken ennen ehdokkaaksi ilmoittautumistaan.

Sitten iso periaateellinen asia: neuvoa-antava jäsenäänestys ei nosta puheenjohtajaa puoluekokouksen tai puoluevaltuuston yläpuolelle, koska puoluekokous hänet valitsee kuten ennenkin. Ainoa muutos nykyiseen on, että jäsenille annetaan mahdollisuus ottaa kantaa puheenjohtajan henkilöön ennen valintaa. Tämä ei tee kenestäkään ”suurta johtajaa”. Suuret johtajat on maailman sivu valittu kansaa, jäseniä, kuulematta!

Jäsendemokratian edistäminen lisää jäsenten halua tehdä talkootyötä yhteisten päämaääriemme hyväksi, saamme myös uusia aktiivisia jäseniä mukaan. Myös eduskuntavaaleissa äänestysprosentti tulee jäsenaktiivisuuden johdosta nousemaan.
SDP:n uudistumista halutaan laajasti jäsenistön piirissä ja sitä odotetaan jännittyneenä muissa puolueissa.

Media on kuitenkin kiinnostuneempi tulevista henkilövalinnoista. Tiedetään, että SDP:n tuleva puheenjohtaja, on suurella todennäköisyydellä Suomen seuraava pääministeri. Tietenkin sillä edellytyksellä, että valittu puheenjohtaja johtaa joukkomme vaalivoittoon. Tämä ei ole helppoa kun porvarihallituksen puolueet näköpiirissä olevan vaalitappion pelossa turvautuvat toisiinsa. Tästä on jo osoituksena vihreiden omaleimaisuuden häviaminen, puolueen sulautuessa suurempien hallituspuolueiden sisään.

Porvarihallituksen epäonnistuminen on näköpiirissä kun Yhdysvalloista alkanut maailman laajuinen taloudellien laman ulottuu Eurooppaan ja Suomeen vuonna 2010 tai jo aiemmin. Myös Eu-politikassa nykyhallitus on passiivinen eikä sillä ole kykyä Lipposen hallitusten tapaan tehdä Suomen etuja edistäviä avauksia. Suomi ei toisaankaan ole enää EU:n ytimessä, vaan Euroopan periferiaa myös asioden hoidossa. Tämä tulee sitä selvemmin näkyviin, mitä kauemmin porvarihallitus jatkaa.

SDP:n tulevan puheenjohtajan tulee olla hyvin perillä talouspoltiikasta, globalisaation hallinnasta, EU-politiikasta ja kansainvälisten asioiden hoidossa. Suomi tarvitsee jälleen Lipposen veroisen pääministerin, muuten Suomi putoaa tulevaisuuden vertailuissa Euroopan maiden hännille.

SDP:n puhenjohtajalle asetettava erityisvaatimus on, että hänen tulee kyetä soveltamaan sosialidemokraattisia arvoja käytännön politiikkaan. Tämä edellyttää että puheenjohtaja saa demokraattisessa päätöksenteossa enemmistön kannatuksen Suomen uudistamiseen tarvittavalle politiikalle. SDP:n puheenjohtajalla tulee olla kokemusta ja taitoa koota toimiva tuleva hallitus muista eduskuntapuolueista ja yhteistyökykyä pitää hallituksen toiminta tuloksellisena. Samalla puheenjohtajan pitää uudistaa SDP:ta kansanliikkeenä, joka saa muut kansalaisliikkeet mukaan koko Suomea uudistamaan ja vastaamaan globalisaation haasteisiin.

Eero ja muu puolueväki; ei anneta kepun päättää jäsenäänestyksestä ennen SDPtä!