Aktiivinen maapolitiikka käyttöön

Kirjoitin Helsingin Sanomien kuntavaaliblogiin maapolitiikasta 17.9.2008. Blogissa pyydettiin kommentteja tontin panttaajista. Aihetta pitkään tutkineena sekä entisenä Yhteiskuntasuunnittelu-lehden päätoimittajana selvitän maapolitiikan taustoja vähän syvemmältä. Näin saadaan pysyviä ratkaisuja ilman että käymme vain tontin omistajien kimppuun.

Kommenttini on tässä:

Aktiivinen maapolitiikka käyttöön

Selitän tätä kansantajuisesti eikä tässä ole mitään uutta alan ammattilaisille. Monelle kuntavaaliehdokkaalle voi uuttakin olla.

Kaupungeilla on laissa myönnetty oikeus harjoittaa aktiivista maapolitiikkaa. Kansantajuisesti se tarkoittaa seuraavaa:

1. Kaupunki kaavoittaa uudet asuinalueet omistamalleen raakamaalle.

2. Kaupunki ostaa raakamaata 10-20 vuoden tähtäimellä niin, että raakamaan reservi on viiden, kuuden vuoden rakennustarpeen suuruinen. Näin maan hinta ei nouse spekulatiivisesti.

3. Kaupunki luo kaavoituksella rakennusoikeutta omistamalleen raakamaalle. Rakennusoikeuden luoma arvonnousu on lain periaatteen mukaan raakamaan omistajan eli kaupungin omistamaa.

4. Kaavoitettuaan uudet asuinalueet (esim 20-50 ha lämpäreinä) kaupunki myy tai vuokraa tontit rakentajille hinnalla, johon sisältyy myös alueen kunnallistekniikan (vesi, viemäri, sisäiset tiet, pysäköintialueet ) sekä koulujen, päiväkotien ja terveysasemien kustannukset.

5. Mikäli Espoossa olisi harjoitettu em. aktiivista maapolitiikkaa, asuntojen myyntihinta olisi noin kolmanneksen alempi kuin nykyään. Lisäksi kunnallistekniikkaan käytettäisiin selvästi nykyistä vähemmän kaavoitettua hehtaaria kohden.

6. Em. tavalla kaavoitetut asuinalueet voitaisiin myös tehdä asukkaiden toiveiden mukaan viihtyisiksi ja energiataloudellisiksi. Nämä alueet voidaan myös rakentaa kiskoliikenteen varteen. Alueet voivat olla myös yksilöllisiä esim. kerrosvaltaisia tai puutarhakyliä.

7. Kaavoitettua tonttimaata ei tässä menettelyssä olisi rakentamatta kahden, kolmen vuoden tarvetta enemmän.

8. Kaavoitettua tonttimaata on vajaakäytössä myös Espoossa yli 20 000 asukkaalle. On huomttava, että kaavoitettua tonttimaata panttaavat yksityishenkilöt eivät yleensä itse hyödy käyttämättömästä rakennusoikeudesta. Pesänjaossa aikanaan perilliset myyvät tontin. Ns. grynderit eli rakennusliikkeet, hyötyvät usein tontin panttaamisesta rahastaessaan arvon nousun aikanaan. Samalla koko kaupungin alueella tonttimaan arvo nousee ja nostaa asumisen hintaa kohtuuttomasti. Näin kaupungin luoma rakennusoikeus siirtyy grynderille. Tätä kutsutaan maan ansiottomaksi arvonnousuksi, joka eräissä maissa verotetaan yhteiskunnalle.

9. Oulun kaupunki esitetään usein aktiivisen maapolitiikan myönteisenä esimerkkinä. Muitakin esimerkkejä on esim Ylöjärvi, Turku. Esim lähes Espoon kokoisessa Turussa asuntojen hinnat ovat noin neljänneksen halvemmat kuin Espoossa. Tonttien hinnoissa ero on vielä suurempi Turun hyväksi.

Politiikkaa

Edellä esitetty oli selvää tosiasiaa. Politiikkaa on vain se, että väitän kokoomuksen olevan Espoossa aktiivisen maapolitiikan jarru. Kaupunginvaltuuston voimasuhteet ratkaisevat jatkuuko asumisen kalleus Espoossa. Arviolta neljännes asumisen hinnasta voidaan Espoossa vähentää keneltäkään mitään pois ottamatta.
Vaaditaan aktiivista maapolitiikkaa ja äänestetään sen mukaisesti.