Turvallinen ja virikkeellinen päivähoito

Vanhemmilla pitää säilyä oikeus valita lastensa päivähoitomuoto, kirjoitin Helsingin Sanomien kuntablogin haastamana. Kirjoitus on tässä:

16. syyskuuta 2008 kello 16.45
Maksuton päivähoito

Lapsi tarvitsee hyvän kodin ja virikkeellistä päivähoitoa vanhempien ollessa työssä. Siis koti vai päivähoito on nykypäivänä virheellinen vastakkain asetelma. Yksinomaan koti voi sopia nykyaikana vain lapselle jonka äiti on samalla maatilan emäntä tai vastaavassa toimessa.

Suurissa sivistysvaltiossa lapset menevät kouluun 4-5 vuotiaina eikä kukaan vouhkaa koti vai koulu. Koulun kustantaa yleensä yhteiskunta eikä vanhemmat maksa siten päivähoitomaksuja.

Suomessa alle 3-vuotiaat hoidetaan useinmiten kotona. Sitä vanhempina lapset ovat suurissa kaupungeissä päivähoidossa joko kunnan tai muun julkisen tuen päivähoidossa. Sivitysvaltiossa yli 3 vuotiaiden päivähoito on verattavissa kouluun, joten sen tulisi olla vanhemmille maksuton, valtion kustantama kuten koulukin on.

Sosialidemokraatit päättivät kesäkuun puoluekokouksessa, että Suomessakin pitää toteuttaa maksuton päivähoito. Siihen voidaan siirtyä vaiheittan ensin koko eskariaika, sitten 5-vuotiaat seuraavaksi 4-vuotiaat eli kolmantena tulevan SDP-hallituksen vuonna - siis vuonna 2014.

Haastan Espoon kokoomuslaiset jo aikaisemmin kannattamaan maksutonta päivähoitoa. Ennen valtion osuuksia voidaan käyttää Espoon omia varoja maksuttomaan eskariin.

Muuten veljeni lapsen lapset ovat päässeet ulkomailla kouluun 4 vuotiaina. Kaikki omat kuusi lastenlastani ovat olleet kiitetyssä kunnallisessa tai vanhempien itse hallinnoimassa päiväkodissa. Miniäkin on korkekoulusta valmistunut eskariopettaja.

Tiedän mistä puhun ja mitä uudistusta kannatan. Lasten paras mahdollinen hoito ja kasvatus on minusta ykkösasia.

Lähidemokratia on edellytys metropolille

HS:n kuntavaaliblogissa kirjoitettiin 25.9.2008 Helsingin kaupungin suurhelsinkiaikeista. Tässä omat kommenttini aiheesta. Olen itse pohtinut paljon kaupunginosien lähidemokratiaa, joka on edellytys metropolille.

Kommenttini tässä:

Helsingin oma suurhelsinkiselvitys on luotettava sille itselleen. Muille osapuolillle se ei voi olla uskottava, vaikka se olisi miten hyvin tehty. Siinä noudatetaan Suomen nykyisen porvarihallituksen käytäntöä sosiaaliuudistuksessa: selvitystä tehdään vain samanuskoisten kanssa, vaikka asiaa koskee syrjittyjäkin osapuolia.

Helsingin ilmoitus on vastoin aiempaa kaupunkien päättäjien sopimusta, jonka mukaan tarkoitus oli totetuttaa kaupunkien yhteistyötä sovitun ohjelman mukaisesti hyvässä yhteistössä.

Helsinki rikkoo nyt yhteisesti tekemänsä sopimuksen ilmeisesti todettuaan, ettei se saa kaikkia tavoitteitaan haluamallaan tavalla läpi. Varmaankin Lounais-Sipoon valtaus on rohkaissut Helsinkiä moiseen epäreiluun operaatioon.

Nähtävissä on, miten Espoon ja Vantaan johto nyt reagoi. Ainakaan Helsingin johdon sooloilu ei edistä nyt käynnissä olevaa pääkaupunginseudun yhteistyötä.

Voin sanoa lukeneeni tuon yhteistyön kymmenien raporttien satoja sivuja. Ymmärrän kj. Pajusen ja kokoomusjohdon turhautumisen kun eivät ilmeisesti ole jaksaneet tehdä samoin, eli lukea satoja sivuja raportteja. Helpompaa on yhdistää Espoo ja Vantaa ja alistaa niiden päättäjät ja virkamiehet suoraan Helsingin ylijohtoon.

Perässähiihtäjän aiemmassa viestiketjussa on jo varsin perusteellisesti käsitelty aihetta, käykää lukemassa. Edustan siellä sitä kantaa, että ennen kaupunkien välisten rajojen poistoa toteutetaan Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla nykyisten kaupunginosien (Espoossa 6) itsehallinto ja budjetti lähipalveluja varten. Toisessa vaiheessa nämä uudet kaupungit muodostavat Helsingin metropolin ja valisevat metropolivaltuuston, joka valitsee metropolihallituksen.

Muualta keräämieni tietojen perusteella väitän, että Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan suoraan yhdistäminen ennen kaupunginosien lähipalvelujen tuottamisen itsehallintoa synnyttää dinosauruksen joka tukehtuu kun ihmiset voivat pahoin kun turvattomuus lisääntyy ja palvelujen saaminen vaikeutuu..

Ilmoitan, että minulla on tulossa perusteltu esitys täällä julkistamani ihmisiä palvelevasta Helsingin metropolista. Pyydän kommentteja myös minulle suoraan.

Viittaan aiempaan kirjoitukseeni metropolista ja lähidemokratiasta tässä blogissa ja Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogissa.

**

Kuva New Yorkin keskuspuistosta

Kävelykeskustojen puolesta

Helsingin Sanomien kuntavaaliblogissa kirjoitettiin autopuolueesta. Enemmistö ry:n yhtenä perustajajäsenenä ja Aleksi kävelykaduksi-liikkeen aktiivina kommentoin kirjoitusta näin:

Helsinkiin tarvitaan ihmisystävällinen kaupunkipuolue, autopuolue on historiaa!

Vastaan Riku Jokiselle: Keskustatunnelin hautaaminen oli historiallinen käännekohta, jonka jälkeen mikään ei ole entisensä Helsingissä.

Edellinen käännekohta oli, kun autopuolue (kokoomus) hävisi ja metro päätettiin rakentaa. Tämän päivän metron käyttäjät eivät voi ymmärtää silloisten metron vastustajien viivytystaistelua. Metropäätös syntyi kun sosialidemokraatit saivat puolelleen muita ja osan kokoomuslaisista. Näin riittävä enemmistö saavutettiin. Vihreitä ei ollut tuolloin montaakaan.

Keskustatunneli edustaa mennyttä Wilbur Smithin aikaa. Moniko täällä tietää mistä nimitys? Helsingin tulee nyt käynnistää ydinkeskustan elävöittäminen ja kauppojen ja muiden palveluiden palauttaminen keskustaan. Olemme lukeneet miten Keski-Euroopassa, Saksassakin, kaupunkien ulkoreunoille ei enää sallita automarketteja. Palvelut keskustassa minimoivat asiakasliikenteen ja vähentävät työmatkakilometerejä.

Ilmastomuutos on havahduttanut myös useat Helsingin päättäjät etsimään kestävän kehityksen ratkaisuja. Tiedämme, että nykykulttuuri on syntynyt kaupunkikeskustoissa. Nurmijärveläinen hajautettu kyläsirotelma ei ole mahdollinen metropolissa eikä edes Nurmijärvellä josta noin puolet käyvät Helsingissä töissä.

Historiallinen käänne tuo ensi valtuustokaudella keskustelun myös miten toteuttaa Helsingin ydinkeskustaan myös 20-30 kerroksisia taloja, joiden uudenlaiset asumispalvelut kilpailevat menestyksellisesti omakotiasumisen kanssa. Kun palvelut ja asukkaat palautetaan ydinkeskustaan, saamme Suomeen metropolin joka tukee koko maan kehitystä muuttuvassa Euroopassa. Tämä kehittämistyö tarvitsee ihmisystävällisen kaupunkipuolueen, autopuolue on historiaa.

Tätä kirjoittaessa tuli mieleen aika Yhteiskuntasuunnittelulehden päätoimittajana, jolloin pääsin seuraamaan kaupunkisuunnittelun silloisia uusimpia virtauksia. Näyttää siltä, että Suomessakin päästään lähivuosina uuteen kaupunkikulttuuriin.

**

Kuva Tukholman vanhasta kaupungista.

Aktiivinen maapolitiikka käyttöön

Kirjoitin Helsingin Sanomien kuntavaaliblogiin maapolitiikasta 17.9.2008. Blogissa pyydettiin kommentteja tontin panttaajista. Aihetta pitkään tutkineena sekä entisenä Yhteiskuntasuunnittelu-lehden päätoimittajana selvitän maapolitiikan taustoja vähän syvemmältä. Näin saadaan pysyviä ratkaisuja ilman että käymme vain tontin omistajien kimppuun.

Kommenttini on tässä:

Aktiivinen maapolitiikka käyttöön

Selitän tätä kansantajuisesti eikä tässä ole mitään uutta alan ammattilaisille. Monelle kuntavaaliehdokkaalle voi uuttakin olla.

Kaupungeilla on laissa myönnetty oikeus harjoittaa aktiivista maapolitiikkaa. Kansantajuisesti se tarkoittaa seuraavaa:

1. Kaupunki kaavoittaa uudet asuinalueet omistamalleen raakamaalle.

2. Kaupunki ostaa raakamaata 10-20 vuoden tähtäimellä niin, että raakamaan reservi on viiden, kuuden vuoden rakennustarpeen suuruinen. Näin maan hinta ei nouse spekulatiivisesti.

3. Kaupunki luo kaavoituksella rakennusoikeutta omistamalleen raakamaalle. Rakennusoikeuden luoma arvonnousu on lain periaatteen mukaan raakamaan omistajan eli kaupungin omistamaa.

4. Kaavoitettuaan uudet asuinalueet (esim 20-50 ha lämpäreinä) kaupunki myy tai vuokraa tontit rakentajille hinnalla, johon sisältyy myös alueen kunnallistekniikan (vesi, viemäri, sisäiset tiet, pysäköintialueet ) sekä koulujen, päiväkotien ja terveysasemien kustannukset.

5. Mikäli Espoossa olisi harjoitettu em. aktiivista maapolitiikkaa, asuntojen myyntihinta olisi noin kolmanneksen alempi kuin nykyään. Lisäksi kunnallistekniikkaan käytettäisiin selvästi nykyistä vähemmän kaavoitettua hehtaaria kohden.

6. Em. tavalla kaavoitetut asuinalueet voitaisiin myös tehdä asukkaiden toiveiden mukaan viihtyisiksi ja energiataloudellisiksi. Nämä alueet voidaan myös rakentaa kiskoliikenteen varteen. Alueet voivat olla myös yksilöllisiä esim. kerrosvaltaisia tai puutarhakyliä.

7. Kaavoitettua tonttimaata ei tässä menettelyssä olisi rakentamatta kahden, kolmen vuoden tarvetta enemmän.

8. Kaavoitettua tonttimaata on vajaakäytössä myös Espoossa yli 20 000 asukkaalle. On huomttava, että kaavoitettua tonttimaata panttaavat yksityishenkilöt eivät yleensä itse hyödy käyttämättömästä rakennusoikeudesta. Pesänjaossa aikanaan perilliset myyvät tontin. Ns. grynderit eli rakennusliikkeet, hyötyvät usein tontin panttaamisesta rahastaessaan arvon nousun aikanaan. Samalla koko kaupungin alueella tonttimaan arvo nousee ja nostaa asumisen hintaa kohtuuttomasti. Näin kaupungin luoma rakennusoikeus siirtyy grynderille. Tätä kutsutaan maan ansiottomaksi arvonnousuksi, joka eräissä maissa verotetaan yhteiskunnalle.

9. Oulun kaupunki esitetään usein aktiivisen maapolitiikan myönteisenä esimerkkinä. Muitakin esimerkkejä on esim Ylöjärvi, Turku. Esim lähes Espoon kokoisessa Turussa asuntojen hinnat ovat noin neljänneksen halvemmat kuin Espoossa. Tonttien hinnoissa ero on vielä suurempi Turun hyväksi.

Politiikkaa

Edellä esitetty oli selvää tosiasiaa. Politiikkaa on vain se, että väitän kokoomuksen olevan Espoossa aktiivisen maapolitiikan jarru. Kaupunginvaltuuston voimasuhteet ratkaisevat jatkuuko asumisen kalleus Espoossa. Arviolta neljännes asumisen hinnasta voidaan Espoossa vähentää keneltäkään mitään pois ottamatta.
Vaaditaan aktiivista maapolitiikkaa ja äänestetään sen mukaisesti.

Suomenoja edullisin paikka jätevedenpuhdistamolle

Helsingin Sanomien kuntavaaliblogissa kysyttiin, mihin Espoon jätevedenpuhdistamo tulisi sijoittaa. Tässä minun kommenttini:

Suomenojan jätevedenpuhdistamo pitää uusia 2017 mennessä EU-määräysten vuoksi. Selvittelyn kohteena on ollut puhdistamon rakentaminen Suomenojalle nykyisen aikalle ja viisi kalliopuhdistamoa. YVA selvitys (=ympäristövaikutusten arviointi) on valmistunut ja on lausuntokierroksella.

Kaupunkisuunnittelulautakunta Suomenojan kannalla

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnon mukaan Suomenojan maaperä soveltuu huonosti rakennusten rakentamiselle. Fortumin energialaitos on pysyvästi niin lähellä, että asuinrakennuksia ei voida pystyttää Suomenojalle. Sammalvuori todistellaan myös huonosti sopivaksi alueeksi. Muut kalliopuhdistamot ovat pudonneet jo YVA selvityksessä. Suomenoja näyttää olevan kaupsun suosikki.

Ympäristöperustelut pudottavat Blomin

Ympäristölautakunnan lausunnon mukaan Blomin alue ei voi tulla kyseeseen luonnonsuojelualueen eikä Näkinmetsän kautta kulkevan kehä III:n eteläpuolelta sen pohjoispuolelle kulkevan viherkäytävän vuoksi. Muut kalliopuhdistamot eivät myöskään ole suositeltavia. Suomenoja näyttää olevan myös ympäristölautakunnan suosikki.
Blomin alue on Kauklahti-seuran alueella ja voin sen puheenjohtana tyydytyksellä todeta, että kampanjamme Suomenojan puolesta on näin helpottunut. Lisään vielä entisenä ammattimaisena investointisunnittelijana, että olisi epätaloudellista ja suorastaan järjetöntä tehdä pitkät viemärit kuljettamaan jätevedet Kehä III pohjoispuolelle ja sitten taas toiset putket viemään vesi merelle.


Ympäristökeskus tekee lausuntoehdotuksen

Espoon kaupungin lausuntoehdotuksen kaupunginhallitukselle kokoaa lautakuntien lausuntojen pohjalta ympäristökeskus.

Espoon kaupungin lausunnon ja muiden lausuntojen sekä omien selvitysten pohjalta Uudenmaan ympäristökeskus tekee lopullisen esityksen uuden puhdistamon paikasta. Tiedossa olevien hankkeeseen vaikuttavien tekijöiden perusteella Suomenoja on selvästi edullisin paikka uudelle jäteveden puhdistamolle.

Lopuksi totean, että Suomenojalle on jo valmiit viemärilinjat, joten vähäisin lisäkustannuksin myös Kirkkonummen ja muidenkin kuntien jätevesiä voidaan taloudellisesti johtaa Suomenojalle puhdistettavaksi.

Jarkko Rahkonen
Kauklahti seuran puheenjohtaja

Lasten paha olo - huomio ennaltaehkäisyyn

Unto Hämäläinen pyysi Helsingin Sanomien Perässähiihtäjä-blogissaan 24.9.2008 kommentteja Kauhajoen tapahtumien johdosta. Tässä omia ajatuksiani ja kommenttini koskien lasten ja nuorten hyvinvointia ja ongelmien ennaltaehkäisyä.

Kommenttini tässä:

Myötätuntomme on Kauhajoen uhrien omaisten puolella. Kauhajoki ja Jokela merkitsee monen kokevan turvattomuutta, kun lähellä oleviinkaan ei voi luottaa.
Vastuunkantajia tarvitaan: lasten vanhemmat, kouluväki, kuntien päättäjät, maan hallitus ynnä muita.

Ajankohtaisessa kakkosessa illalla 23.09. Matti Rimpelä esitti selkeän ratkaisun: lisää voimavaroja nuorisopykiatriaan ja ennalta ehkäisevään toimintaan. Nyt ei riitä jokasyksyinen budjettilupaus muutamasta lisämiljoonasta eurosta. Vihdoin pitää tehdä rakenteellisia uudistuksia.

Pidemmällä aikavälillä pitää uudistaa valtionvarainministeriön tuottavuusmittarit. Ennalta ehkäisevään toimintaan panostaminen näkyy VM:n tuottavuusmittarissa vain kuluna ilman tuottopuolta. Todellisuudessa esim. nuorten mielenterveyteen panostaminen ajoissa säästää myöhemmin monenlaisia kärsimyksiä ja yhteiskunnan kustannuksia.

Hyvät kansanedustajat ja ministeri Risikko, vaatikaa valtion budjettiin seuraava uudistus: Tarpeelliseksi todetun ennalta ehkäisevän toiminnan määrärahoja vastaamaan merkitään budjetin tulopuolelle toiminnan tulevaisuudessa säästämät menot (vaikuttavuusanalyysin mukaan) muissa budjetin kohteissa, momenteilla. Näin saadaan ennalta ehkäisevä toiminta todellisuutta vastaten kannattavaksi niin, että Sailas ja kummppanitkin ymmärtävät.

Entisenä valtion liikelaitoksen laskentapäällikkönä vakuutan, että em. ehdotus on mahdollista toteuttaa jos poliittista tahtoa löytyy.

VM:n nykyinen tuottavuusmittari on virheellinen nykyisellään ja valitettavasti on niin, että sitä tehdään mitä johto mittaa.


**

Kuvassa minä ja lapseni Juhana ja Susanna pienenä.

Kokoomuksen sirppi ja vasara

Tässä kevyet kommenttini Helsingin Sanomien Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogiin (15.9.2008), jossa hän kyselee, onko Kokoomuksen vaalislogan fiksu vai ei?

Tässä kommenttini:

Perässähiihtäjä kirjoittaa, että kokoomuksen vaalilause ”… liittykää yhteen” tuo mieleen kommunistien sirpin ja vasaran. Yllättävää, että kokoomus tällä kertaa mainonnasaan yrittää hyödyntää Neuvostoliitostakin kadonneita sirppi ja vasara mielleyhtymiä.

TOIVOA kokoomus tarvitsee todella paljon jos haluaa vaalilauseen saavan myönteistä palautetta. Sosialidemokraatteja se ei ainakaan houkuttele, kun muistissa on aikanaan taistelut työväentalojen omistuksesta ja työpaikkojen rauhasta sirppi ja vasara miehiä vastaan.

Kokoomusnuoret julkaisivat nakukalenterin ja nyt Kataisen johdolla liitytään yhteen! Oi mihin kokoomuksen mainos- ja temppuosasto yltääkään ennen vaalipäivää.

Kuntavaalien pääteemoista

Tässä kommenttini Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogiin 22.9.2008. Hämäläinen pyytää ehdokkaita nimeämään kolme tärkeintä vaaliteemaa tulevissa kuntavaaleissa.

Kommenttini tässä:

Minusta HS:n sunnuntain lehdessä julkaistut tärkeät kuntavaaliasiat ovat hyvin esillä. Vaikka puolueiden tärkeinä pitämät asiat ovat lähellä toisiaan niin ratkaisuehdotukset eri puolueissa eroavat suurestikin.

Kokoomus painottaa palveluiden yksityistämistä palveluseteleiden avulla ja muilla toimilla.

Sosialidemokraatit haluavat vahvistaa kaupungin omaa palvelututotantoa lisäämällä henkilöstöä ja uudistamalla palveluja asukkaiden haluamalla ja työntekijöiden esittämällä tavalla. Rahoitus vaatii, että osa päätetyistä veronalennuksista suunnataan palveluihin.

Muut puolueet ovat näiden vaihtoehtoisten ratkaisujen välillä. Vihreät ja rkp ovat pääkaupunkiseudulla usein kokoomuksen leirissä. Vasemmistoliitto ja kristilliset sosialidemokrattien leirissä.

* * * * *

Henkilökohtaisesti kokoaisin hesarin asiat suuremmiksi ryppäiksi. Olen kuuden lapsenlapsen pappa. Olen nuorekas, vireä ja työkykyinen vähän alle seitsämänkymppinen. Tuntemieni tarpeiden ja osaamieni asioiden mukaan näen seuraavat tärkeät asiaryppäät.

1. Perheiden tarvitsemat pienten lasten päivähoidon kasvatuspalvelut, koululaisten ja nuorten koulutus ja kasvatuspalvelut ovat hyvin tärkeitä. Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat samoin tärkeitä kaikenikäisille. Ikäihmisille kotipalveluja nykyistä enemmän ja omaishoidon tukea ja virikkeellisiä kulttuuripalveluja. Perheet voivat olla perinteellisiä tai uusperheitä ja niissä on hyvä olla eri sukupolvien edustajia: lapset, vanhemmat, isovanhemmat.

2. Toinen asiarypäs on joukkoliikenne sekä ilmastonmuutos ja energia. Olen vuosikymmeniä toiminut liikenneinfran johtotehtävissä ja vuosia valtioneuvoston asettamassa ympäristönsuojeluneuvostossa. Uskon tietäväni mitä suuressa kaupungissa tulee näissä asioissa tehdä.

3. Kolmas asiarypäs on kaupunkisuunnittelu (metropolin osana) sekä kaavoitus ja hyvä asuinympäristö asukkaille nykyistä halvemmalla. Tähän ryhmään luen myös kaupungin elinkeinopolitiikan ja vahvan talouden. Uskon tietäväni näistä asioista Kauklahti-seuran puheenjohtajana ja Yhteiskuntasuunnittelu-lehden entisenä päätoimittajana. Talousasioissa olen toiminut johtotehtävissä mijardiluokan yrityksissä (liikenne) ja myös osakasyritykseni talousasiantuntijana ja johtajana. Espoon talouden tunnen entisenä tilintarkastajien puheenjohtajana ja muutenkin.

Lopuksi. Tärkeää on tietää, mitä asioita tulee painottaa. Mutta vähintään yhtä tärkeää on, miten asiat tulee hoitaa kuntalaisten parhaaksi taloudellisten realiteettien puitteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tietää mitä eri palvelut vaativat resursseja ja miten kaupungin niukat voimavarat kohdennetaan jotta asukkaat ovat tyytyväisiä ja vahva talous säilyy.

Helsingin metropolista

Tässä kommenttini Helsingin Sanomien Perässähiihtäjän (Unto Hämäläinen) blogiin 5.9.2008. Peräasähiihtäjä kyseli kantoja pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämiseen.

Tässä kommenttini:

Hyvä Unto!
Ennenkuin helsinkiläisenä ryhdyt propagoimaan Suurhelsinkiä, mieti ja selvittele lähidemokratian välttämättömyyttä ja lähipalveluiden tuottamisen tehokkuutta kuntalaisen kannalta.Lauri Gröhn kannattaa yllä Brysselin mallia, jossa B koostuu 20 kunnasta. Tutustukaa myös Lontoon malliin, mikä on London City. Entä Tukholma? Sekin on useiden osien kokonaisuus. Näissä kaikissa on rajoja, mutta rajat on madallettu ja niiden yli tapahtuu yhteistyötä, joka pitää kokonaisuuden kehityskelpoisena. Em. kokonaisuuksien pienemmät osat toteuttavat lähidemokratiaa, jossa asukkaat pääsevät vaikuttamaan lähipalveluihin yms.

Olen espoolaisen Kauklahti-seuran puheenjohtaja ja alueellamme asuu noin 6500 ihmistä. Minusta Espoossa voitaisiin hyvin antaa asukasyhdistykselle budjetti ja päätösvaltaa Kauklahden lähipalveluissa. Jatkossa tietenkin seuran tilalle tulisi Kauklahden uuskaupunki, jonka johto pitäisi tuolloin valita asukkaiden toimesta kuntavaalien tapaan.

Muualla Suomessa on lukuisia kuntia joiden asukasluku on pienempi kuin 6500 ja niissä on laaja moniportainen kunnallishallinto. Kauklahden lähidemokratiassa selvittäisiin hyvin huomattavasti kevyemmällä hallinolla. Arvioin, että Kauklahdessa asukasta kohden hallinnon kustannukset olisivat noin viidennes siitä mitä ne ovat nykyisessä pienkunnassa.

Arvoisat Suurhelsingin imperialistit (nykyajan siirtomaaherrat), kun ylivoimallanne poistatte Espoon ja Vantaan rajat Helsinkiin ja imaisette 240 000 ja 190 000 asukkaan kaupungit Helsingin dinosaurukseen, toteuttakaa kuitenkin lähidemokratia.

Espoon alue koostuisi seitsämästä yksiköstä lännestä alkaen: Kauklahti, Espoon keskus (+pohjois-Espoo), Espoonlahti, Matinkylä + Haukilahti), Kauniainen, Leppävaara ja Tapiola. Nämä olisivat Hämeenlinnan (läänin pääkaupunki) kokoisia uuskaupunkeja. Vastaavasti Vantaa ja nyky-Helsinki saisi omat sisäiset uuskaupukinsa. Näillä uuskaupungeilla olisi tehtävänä huolehtia asukkaidensa lähipalveluista ja lähiturvallisuudesta saamansa budjetin puitteissa (tai myöhemmin keräämiensä verojen puitteissa). Metropoli-Helsinki hoitaisi kaavoituksen, liikenteen, energiatarpeen, jätehuollon, terveydenhoidon, peruskoulun jälkeisen opetuksen yms.

Arvoisat vaikuttajat, nähkäämme ihminen ja hänen tarpeensa pääöksenteon keskiössä joita pääöksentekijöiden ja hallinnon tulee palvella! Suur-Helsinki ilman lähipalvuita tuottavia uuskaupunkeja tukehtuu ähkyyn, jossa ihmiset voivat pahoin ja rikollisuus kasvaa.